JOUKKO.
Soita, soita!
ONERVO (kehän keskellä).
Loitsuhyppy
Alkakaamme! Ensin hiljoin
Notkukaa, kuin rannan ruoho
Aallon heikon heiluttaissa.
Sitten kiihtyen kovemmin,
Niinkuin aalto ankarampi.
Tahdon taivasta lähetä.
Taustalla Onervon ympärillä näkyy hitaita hyppyliikkeitä;
Onervo miekka kädessä liikehtii keskellä. — Hippo vienosti
soittaa kannelta. Liikkeet vähittäin kiihtyvät.
POURU (ensin seuraten syrjästä).
Ihmisten iloita suovat,
Kuulema, jumalat. Siitä
Mieltyvät iki hyviksi,
Avuksemme innostuvat
Tuiman taistelun ajalla.
Siis iloa, karkeloa,
Sotahyppyä rajua!
Miehet, naiset!
ÄÄNIÄ JOUKOSTA.
Karkeloa!
MUTRU.
Mies ei hyppele hevillä.
Astunta on arvokkaampi.
Kuka maksaisi hypystä!
KITKA (avaten eväskonttia).
Enkä jaksa nyt hypellä.
Vatsa vaativi veronsa.
Tanhut säästän tappeluiksi.
KOTRO.
Käytkö, Kullervo, keralla?
KULLERVO.
Siihen ei iloni riitä.
Minust' on tapettu tanhu,
Mieli hilpeä, iloinen
Surmattu sukuni tähden
Kapalossa, kehdossani.
Tanhuisinko, pyörittäisin
Naiset nauramattomiksi,
Ne sumuksi höyryttäisin,
Kuin tuo koski vaahtopäänsä,
Pimittäisin päivän silmän,
Ilosta surun tekisin, —
Siksi kartan karkeloita.
KOTRO.
Täm' on loitsuhyppy, siksi —