ONERVO (lakaten loitsuista).
Soittosi lopeta, Hippo.
HIPPO (lopettaen soiton).
Mitä Pohjolan kiroja
Illi tuolla lie lukenut.
ONERVO.
Tenhokas oli tekomme.
Ilman haltijat väkevät
Riehuvat apuna joukon.
Näetkö — tuolla liekin lieska!
Nyt siellä meteli nousi.
Kuuluu kirkua, parkua, torven pärrytystä, sotahuutoja:
"Hakkaa maahan!" ja asetten kalsketta. Liekki taustalla
yhä suurenee paisuen paloksi.
ILLI.
Rauhallista, nukkuvata
Muuriaiskekoa koske,
Pöyhöttele, pistä liekki
Siihen, niin näetpä kohta,
Kuinka kiehuen, kihisten
Viholaisten virkku parvi
Sieltä päällesi sähähti,
Myrkkyä valaen polttavata;
Niin nyt Untamon pesästä,
Palavasta,
Syöksynyt on synkkä joukko,
Ärtynyt, hätäinen, hurja — — —
Äsken nukkuivat unessa
Lämpimässä, rauhallisna —
HIPPO (metsän läpi tähystäen).
Sekasortoinen vilinä,
Pako, ahdistus, valitus. —
Mutrupa muserti siellä
Miehen kallon kappaleiksi!
ILLI (kuuluessa ammonnan ja karjankellojen kilinän).
Tuolta Tuiro päästi karjan
Teutaroivan tarhastansa.
ONERVO.
Kotrokin — otapas hitto! —
Lyöpi painia kuin karhu.
Pörhöpäisen miekkamiehen
Kellisti kuin härkämullin.
HIPPO.
Siellä Kitka kiusoittavi
Surkeasti saalistansa —
Jo kuristi.
ONERVO.
Tuoll' on Tuiro
Eukkoja pusertamassa. —
Siihen lahjat on hänellä. —
Yhden viskasi tulehen.
Tuota toista nuorempata. —
Tappoiko? — hävisi taakse. —
Kappas kaiken maailmata!
Untolainen tapparalla
Kitkan rohkean rutisti!
Tuossa Kotrokin apuna: —
Kaasi kurjan Untolaisen.
Löyhässä on siellä henki.
Missä itse päävekara,
Kullervo Kalervon poika?