VÄINÖ (edelleen).
Terve, Ilmatar ihana,
Kun kevättä nuorta kannat,
Saattelet suven suloja,
Häätelet haluja hallan,
Mailta murhannet matoja,
Ryömijöitä, ryöstäjöitä —
Raitis ilma, riistavuosi anna!
Terve kaikki ilman immet,
Tuulettaret, toimettaret,
Siiven antajat ajalle,
Terve luonnon voimattaret,
Nostajat nopean riennon —
Kansa, toimen karkeloihin nouse!
KANSA (eri tahoilla).
Karkeloihin! Karkeloihin!
VÄINÖ.
Auta armias jumala
Ajan tuulien tukoista,
Mielivallasta väkevän!
Kansa uudistaa ensi ja viime säkeen. — Tuuli tyyntyy.
ILMARI.
Ilmatart' ylistä, kansa!
Tuopi tyynen, tuopi myrskyn:
Poudan pitkässä levossa
Ravistuisi rannan venhe,
Mieskin laiskana lahoisi,
Jollei purje pullistuisi;
Rutto tyynessä tulisi,
Mätänisi maan elämä,
Jollei puskisi puhuri.
Tuulten raivoten rajusti,
Purjemiehet ponnestuvat,
Neuvostuu peränpitäjä.
VÄINÖ.
Pois vihurit vinkumasta!
Ukko, ilmoja aseta,
Sylihisi tuulet sulje,
Vie ne valloiksi vesille,
Luonto luonnolle avuksi,
Jäitä koskihin kukista! —
Kevätvallat tee vapaiksi maassa!
Ilmatar impineen kiitää vinkuen vesille, vieden taustalle
siirtyneet hallattaret ja usvattaret kerallaan. Ilma seestyy.
VÄINÖ (kansalle).
Pojat nuoret, kansa kaunis!
Kun tekee pahasti luonto,
Sitä vastahan sodimme;
Kun luonto hyvällä tiellä,
Sille riennämme avuksi.
Nyt kevättä auttakaamme,
Tuulen tuoksinnalla työhön!
Tuolta, tuon suvannon suusta,
Joukko jäitä purkamahan
Kevätkosken nieltäviksi.
Ettei tulvia tulisi.
IMMO.
Vereksemme viisas neuvo!
Nuoret, seuratkaa minua!
Johtaa osan nuorisoa suvannolle.