KASTEHELMETÄR.
Kastehelmenä kiiltäen
Minä maaemon pienosten
Mieltä virvotan, kirkastan,
Sitte haihtuen.
SADEHELMETÄR.
Sadehelmenä kastelen
Minä maaemon sydämen,
Maata virvotan, nuorennan,
Sitte väistyen.
MERIHELMETÄR.
Aaltohelmenä loistaen
Minä maailman matkaajoille
Taivasmuistoja suojelen,
Sitte haihtuen.
KYYNELHELMETÄR.
Kyynelhelmenä, sydämen
Minä huojennan murheisen,
Valon sieluhun päästän,
Sitte haihtuen.
KAIKKI HELMETTÄRET.
Päivätärtä me tarvitsemme
Avuksemme.
PÄIVÄTÄR.
Kastehelmi jos lohdutusta
Ei maasta anna;
Sadehelmi jos virvotusta
Ei maahan kanna;
Meren ja sydämen kyyneleen
Tunnette ehkä jäähtyneen;
Silloin Päivätär tarjota
Voipi lämmintä valoa
Ja kutsua maailman virrat.
KANTELETAR.
Minä helmet ja päivän silmän
Kutsun kielille kanteleen,
Siitä helkytän sydämeen,
Siellä kasvatan kukkasiksi
Hurmaaviksi.
VÄINÖ.
Ukon tyttö, Ilmattaren tyttö,
Päivätär, ihanne laulajan!
Sinä helmastasi heität
Kevätsiementä saloille;
Tasan toivoja jakelet,
Tasan kylvät kultiasi:
Päivätär, syte sydämen!
Paljon on muretta maassa,
Paljon toivojen petosta —
Pidä mielessäsi meidän maata.
Helmettäret, aallon lapset,
Runottaret säihkyväiset:
Sadehelmi, Kastehelmi,
Merenhelmi, Kyynelhelmi!
Teidän pienissä povissa
Maa ja taivas tuikkelevi;
Teille Aallotar opetti
Polennoivan tanssin tahdin,
Levottoman lentomielen antoi.
Teissä aurinko herätti
Sielun seitsenkaaren kauneuisen,
Korkeutta kaihovan.
Päivätär, valaise kyyneleitä,
Meissä Helmetär herätä,
Keväthetkin, aamuhetkin,
Kaiken kansan juhlahetkin
Valon kaihoa kohota!
Kanteletar, soita kaihojamme.
Kanteletar seppelöi Väinämöisen. Kansa kohottaa laulajalle
käsiään. Paimensoittoa raikuu.
AILA (Immolle).
Kuulehan, Kalevan urho!
En ole moista ennen kuullut.
Tämä on suuri Suomen juhla
Eikä heimojen pitoja: —
Sinun maasi on minunkin,
Siskot, veljethän olemme!