LOUHI (vetäen Ilvoa kädestä).
Pyörtäisin pyhät sanani? —
Kiroaisinko kironi? —
Ilmariin väijyvästi tirkistäen.
Jollet viekaskin olisi.
Ilvolle.
Tyttö, sin' olet sokea.
ILVO (irtautuen Louhesta).
En voi seurata sinua.
Siirtyy Ilmarin luo.
LOUHI (itsekseen).
Meit' oli kansa kuulemassa: —
Kaksi yhdestä lupasi!
Minun on valta voitossani:
Mulla on sisu syvempi,
Katkerampi,
Hammas kahta karkeampi,
Kynnet koukkuiset pitemmät.
Nuoret lemmestä puhuvat!
Keväthouretta! Kesällä
Varisee kukoistus, tuoksu.
Hyöty on syksyistä eloa!
Oma hyöty, mun etuni,
Mun makea nautintoni.
Tuossa joukossa rakastan
Halujani, hyötyäni,
Mun sukuni suurhimoja —
Se minussa rakkautta.
Sitä ne ajavat muutkin:
Nautintoa, nautintoa,
Mikä millaista himoten.
Minun on valtani jaella
Heille armoherkkujani —
Valta on väkevän herkku,
Isoraajaisen ihanne.
ILMARI (Louhelle).
Mikset myönny? etkö oivalla,
Ett' on tässä kolme voittava?
LOUHI (kansalle).
Kun hyväksi kääntyi seppo,
Maan parahin työn-uroita,
Niin minä kironi pyörrän
Kautta kaikkien syvyysten,
Mit' on maassa ja merissä: —
Lotman laajan, luoson luisun,
Nihkeän,
Taurun kalliokaukalon,
Notkovirran, kuilun kurjan,
Rotkon jylhän ja käärmeisen,
Meren syöverin, kinahmin —
Kautta näiden ja kautta hornan
Sulle Pohjan immen annan,
Hänet vihkien sydämesi
Valtiaaksi,
Kaitsijaksi karjan — kansan
Tuossa! — päivän kämmenelle kanna.
ILVO.
Nyt sinut omistan, seppo.
Sin' olet muita muhkeampi,
Vallan kantaja vakava.
IMMO.
Pohjan impi! Suomen seppo!
Terve Suomen rannan rauha!
Terve kunnia, kukoistus!
Joukko yhtyy huutoon.
LOUHI (erikseen).
Mulle tyttöni on miekka
Kaarikaula — on enempi:
On suloinen hurmajuoma,
Joka jo sepon sulatti.
Kansa, läikkyvä vetonen, —
Sekin kallistuu keralle.
Tässä on sylini täysi,
Kotionnen päivän koitto.
Tämän tähteni kimallus
Luopi Suomen loistopäivän.
Tästä päivin mun pajani
Pauke kaikuva on kauas,
Kutsuen sukua suurta:
Tule, kansa, Suomen työhön
Mailta Pohjolan, etelän,
Idän, lännen ilman alta!
Keskitä veresi virta
Kohti Suomesi sydäntä.
Nyt on Pohjola Kalevan,
Kalevala Pohjan niellyt,
Yhtynyt jokea kaksi
Virtavaksi valtavuoksi.
Siit' on suurtuva molemmat,
Jos sovimme sortamatta
Toisiamme. — Työpajasi,
Rakkaus, rakenna maahan,
Että ahkerain avuksi
Rauha rientäisi ja taito,
Seppo keskellä takoisi!