MEIJERHOFF.
Pötki sanomaan,
Ett' täällä herraa, rouvaa vuotetaan!
PAAVO.
Mut Sallaa ei?
MEIJERHOFF.
Hänt' ennen kaikkia! —
Vai, lurjus, pilkkaa tehdä uskallat?
PAAVO.
Ei, majori; vaan pilkka kaukana
Täst' olkohon, kuin totuus naurusta, —
Syrjään
Tai itku murheesta, mä aattelin. — —
Voi peijakas! nyt tempun keksin! Teen
Sinulle pienen konnan verukkeen.
Mua äköittää ja kiukku pistelee,
Kun tuommoiselle Salla työnnetään.
Menee ovesta vasempaan.
TOINEN KOHTAUS.
MEIJERHOFF yksin.
Mist' on tuo koira saanut haistella
Mun atrioit', ei Sallaa suosivan?
Miks' en mä suosis? — häntä rakastan
Viel' enemmän kuin omaa vaimoani. —
Ah! kamala pääs' sana huuliltani!
Minulla vaimo? Sit' en tunnusta,
En itselleni! — täydyn, perhana.
Mut muille en, en vaikka poltettais
Mun sydämmeni — sit' en tunnustais.
Suus kiinni, sydän! Miks' en outona
Voi täältä kotkan lailla kaapata
Sen linnun, josta lihavamp' on paisti —
Vaan kenraalimme! — jos sen korville
Kajahtaa näistä. —
Paavo syöksähtää neljän kontan ovesta vasemmalta
susiturkit nurin hartioilla.