PAAVO.
Herra majori!
Nyt rynnäkköön ja miekka peukalon
Varalle! Taisto kunniallinen
On tarjona!
Möyrii pöydän alle.
MEIJERHOFF.
Suolat ja pippurit!
PAAVO. Ja rasvaiset lihaköntit, sanokaa, majori! kun tuo kyökkipiika mua alkoi peitota ja pyntätä kuin verestä lammasnahkaa. Onneksi kietaisin tuosta porstuasta nämä sudenvillat hartioilleni. Näittehän mitä kuperinpallia ja häränpyllyä minä tulla linkosin. — Ja tämä kaikki teidän tähtenne, majori.
MEIJERHOFF.
Minunko tähteni? — sinä suden ruoka! Miekat ja Sapelit!
(Tarttuu miekkansa kahvaan).
PAAVO. Teitä puolsin ja sanoin oikeaksi Sallan sulhoksi, mutta vastaan väitti vaan piika, ylistäen teitä yhtä viisaaksi juonten keittäjäksi kuin itseään taitavaksi kokiksi. — Siitä tämä mylläkkä. (Syrjään) Itsepä olet juuri se kyökkipiika, jolta nämät kuulin.
MEIJERHOFF (erikseen).
Soppa jo hajahtaa. Padan kansi on syrjähtynyt. (Paavolle)
Narritteletko, Paavo?
PAAVO. Näettehän, etten ole lammasten, vaan sutten hallavissa nahoissa ja puhun siis totuuden karkeata kieltä.
MEIJERHOFF.
Miekat ja sapelit!