KOSBI.
Säikytät!
Ne kumppanisi on nuo väijyjät.
ELISUR (erikseen Nahsenille).
Me tänne toimetkaamme kuningas
Niin häirimme tuon käärmekiimailun.
Menevät.
KOSBI.
Jo poistuvat. — Mut ethän rakasta!
SIMRI.
En? Minäkö en? Sinua rakastan,
Kuin kosto kuolemaa.
KOSBI.
Noin kamalasti!
SIMRI.
Niin ihanaa on koston uhrityö!
Kun miekan antaa suuri Jehova
Ja käskee: sorra, tapa, polta, ruhjo!
Niin kansat, kaupungit me kukistamme
Ja maa on meidän.
KOSBI.
Eikö rakasta
Rakastajoita sinun jumalas?
SIMRI.
Jos oisit, Kosbi, Israelin tytär!
KOSBI.
Maan kansoja hän eikö valloita
Sun kauttas omikseen, kuin minut nyt? —
Niin kerrottu on. — Eikö omiaan
Hän rakasta kuin isä? — Moisen isän
Edestä kanssas liekkiin juoksisin!