SIMRI.
Sin' olet minun. Painu rinnoilleni!
Sun kanssas kestän tuhat kostoa.
Noin olet kaunis täynnä rakkautta.
KOSBI.
Vait! — hiljaa! — Suo mun sieluus kurkistaa:
Näen onnestamme ihanata unta,
Niin kauheasti ihanaa:
Meit' untuvoipi vuoteet, pehmeät
Kuin haahkan höyhen, sypressien alla.
Verehen veri, liha lihaan yhtyy
Ja hekkumahan sielu sammuu tuikahtaa.
SIMRI.
Mut syttyy taas, lekottaa liekissään
Iäti niinkuin temppelvalkeat
Pyhyyden alttarilta Jehovalle. —
Noin haaveksien olet hurmaava!
Mun sieluni kuin mustaan tähtiyöhön,
Sun pohjattomiin silmihisi hukkuu.
KOSBI.
Jotakin äärimmäistä himoitsen.
Vie minut kostamaan tai kärsimään,
Syvyyden kuiluhun tai korkeuksiin.
Vie kosteikkohon hedelmälliseen
Tai hiekka-erämaahan autioon,
Elämän hekkumaan tai kuolemaan —
Sinua seuraan.
SIMRI.
Nouse! lähtekäämme!
En epäile sun lentokuntoas.
KOSBI.
Vaan muista — antaa voi mun kuningas.
Nyt hän on isäni ja isäntäni.
Hän tulee.
BAALAK ja BILEAM tulevat.
SIMRI.
Tässä morsiameni!
Kuningas, suo hän palvelijallesi!
BAALAK.
Noin kallist' en sun luullut vaativasi.
Hän pojalleni kihlattu jo on.
Siis myöhään pyydät.
SIMRI.
Itse vannoi hän
Minua seuraavansa.