Pienetkin asiat ovat pienessä kaupungissa suuria.
Kun linnut oksapuissa
Kauniisti laulelee,
Niin suru sydäntäni
Kovemmin kaivelee.
Tälle kansanlaululle oli Aatami seminaarissa oppinut säveleen ja tätä hän nyt ajaa kolkutellessaan veteli.
— Niin, siinäkin laulussa sanotaan, että puissa on oksia, joilla linnut kauniisti laulelee, pakisi laulettuaan Aatami.
— Ainakaan ei ilolintu istu oksalla, jota tuuli lennättää, tokaisi kyytimies.
— Niin, niin, mutta sinäpä oletkin tuhma talonpoika, joka et näitä asioita ymmärrä, huomautti Aatami.
— Olenpa sentään puussani kiinteä oksa, jota ei tuulet nakkele.
Epävakainen on suurten herrain onni, jatkoi kyytimies.
— Tuollaista hävyttömyyttä kuulee, kun haastaa kyytimiehen korvissa suomea, mutisi itsekseen ohut herra. — Tämä ei kelpaa. Juuri sentähden hra vallesmanni, hra komisarius, hra henkiherra ja hra Nurkkelin sekä muut herrat eivät näissä ja tänkaltaisissa tiloissa suomea haastele. He tekevät viisaasti näille nenäviisaille talonpojille. Mutta minunpa
— suru sydäntäni Kovemmin kaivelee,
lisäsi hän.