— Sinnepä pitäisi lähteä! intoili pojista nuorin.
— Mutta on se herra herroillakin, valtiaillakin Jumala, jatkoi matkustaja. Suuresta Kiinan valtakunnasta on nousemassa myrsky semmoinen, että päivän pimittää ja pienten syöjät murskaa. Siellä miljoonat vihaa kiehuvat Eurooppaa vastaan, joka heille kristinopin nimellä ruutia ja myrkkyä myöpi. Täältä taas Euroopan vallat lähettävät sinne kauheita sotalaumojaan, että kyllä siitä suuri maailmansota syttyy.
— Tuskinpa silloin mekään pelkkinä sivullisina seisoisimme, arveli pojista vanhin.
— Eipä hyvinkään, myönsi vieras ja alkoi jätellä hyvästi, sillä hänellä oli noin kilometri matkaa metsäpolkua kotiinsa, naapuritaloon, johon piti yöksi joutua.
— Anna Jumala rauhaa ja elämää, elä sotaa ja kuolemaa! huoahti hyvästellessään emäntä.
Mutta sinä yönä Rantalan väki nukkui hyvin levottomasti.
Elokuussa 1900.
ITSEMME PUOLESTA.
Kun omenapuu kasvaa, kukoistaa ja omia hedelmiään kantaa, niin kaikki pitävät luonnollisena, että sen elää annetaan: sitä huolella hoidellaan ja hyväillään.
Ainoastaan lahokasveja ja rikkaruohoja hävitetään.