Ja sanomalehtimiehet — niissähän voisi olla hirviöitäkin — ne ovat sivistyksen sotajoukon säännöllistä rintamaväkeä. Niissä tapaamme ihmisrakkauden ritareja, heikkojen ja sorrettujen vartioväkeä. He valvovat kalleintamme ja kärsivät aina ensi iskut. Levottomasta työstään kerran uupuneina ansaitsevat he mitä meillä on parasta: — sydämemme ja kättemme kultaa.
UUDET AATTEET.
Jokainen uusi oksa, haara tai lehti kasvissa on uusi ajatus. Niitä ilmestyy sen mukaan kuin kasvi jatkaa elintehtäviään. Kun se taukoaa elämästä, häviävät nuo ilmiötkin.
Jokainen lapsen huomiota kohtaava uusi esine on hänelle uusi sana ja uusi ajatus. Sillä tavoin kohtaa ihminen elämänsä ensi ikävuosina tuhansia uusia esineitä, sanoja ja aatteita. Suljettakoon hän niistä, niin keskeytetään hänen kehityksensä, hänen kasvatuksensa on lakkautettu. Mutta niinkauan kuin hän liikkuu elämän alati vilisevässä virrassa, kohtaa hän yhä uusia käsitteitä ja ajatuksia, sillä luonto ja elämä on pohjattomana pulppaileva ajatusten lähde. Jokainen uusi liikahdus, muoto ja vivahdus on uusi ajatus. Ja elämä on alati liikkeessä ja synnyttää siis alati uusia muotoja ja aatteita.
Ihminen vaan voipi vanhemmiten tulla niin itsekylläiseksi, heikoksi sulattamaan, ettei hän enää pysty ottamaan vastaan elämän vaikutuksia, taikka pystyy siihen, nuorempiin verraten, kovin hitaasti. Hän on silloin saavuttanut kiinalaisen kehitys-asteen.
Mutta nuoren, elinvoimaisen kansan kehitys ei pysähdy siihen mihin tuon taikka tämän yksityisen. Jokainen uusi ikäkerros on elävän kansan uudistunut nuoruus, jonka pyrinnöille ajan aallot antavat edellisistä poikkeavan värityksen ja uutuuden viehätyksen. Se viehätys on sitä tuoreempi mitä välittömämmässä yhteydessä ollaan kansallishengen ja ajan kysymysten kanssa. Ja ajan kysymykset, uudet aatteet, ne ne juuri synnyttävät kansallishengessä virkeitä tuulahduksia. Tähän virkistävään ilmakertaan voipi syntyä ainoastaan siten että vapautuu edellisen kehitysjakson tottumuksista ja ennakkoluuloista. Mutta ainoastaan harvat voivat Gladstonen tavoin pitkin ikäänsä kehittyä kerroksesta kerrokseen. Juuri siitä seuraavat nuo alituiset yhteentörmäykset vanhan ja uuden käsityskannan välillä.
* * * * *
Aivan käytöllisillä, jokapäiväisen elämän aloilla on tuo sama alituinen uudistumisen ja vaihtumisen tarve, alituinen uusien aatteiden jano. Isäsuutarin lesti ei enää tyydytä poikasuutaria, eikä edes viimevuotinen lestinkuosi tämän vuotista aistia. Vielä tiheämmin vaihtelevat ompelijain mallit. Jokainen uusi muotilehti tuopi uusia pukuaatteita, jotka kukin mestari enemmän tai vähemmän omantakeisesti panee käytäntöön. Jokainen uusi kuosi on käytännössä toteutettu uusi ammattiaate. Sellaiset kuosit tai mallit, jotka eivät sovi meidän tapoihin tai ilmanalaan, jäävät meillä kuolleiksi, korkeintaan kuviksi ompelijain ikkunalle.
Puuseppä ja rautaseppä pitävät yhä silmällä mitä parannuksia heidän ammattinsa alalla on tehty. Mutta jokainen käytäntöön pantu parannus on ensin ollut uusi aate.
Noin 35 vuotta sitten kulki maassamme maanviljelijäin kesken uusina aatteina uusia maanviljelystapoja. Nyt niistä on useita maanviljelyksen eduksi pantu käytäntöön. Niin on ilmestynyt nelijakoisia, kuusijakoisia, kahdeksanjakoisia ja kaksitoistakin jakoisia maanviljelysjärjestelmiä. Mikä ei ole sopinut maamme luontoon ja ilmanalaan, se on hyljätty. Mutta sekin on voinut johtaa keksimään omantakeisia keinoja.