Mutta jättäkäämme vertaukset.
Ilman uusia aatteita ei ole mitään kasvamista, kehittymistä ja edistystä. On vaan huomattava, että se mikä tällä kehityskannalla ei enään innostuta ja laulatuta, siitä tuolla par'aikaa nautitaan ja intoillaan. Mutta yhtä hyvin kuin noilla on oikeus laulaa vanhasta, pitää näilläkin olla oikeus innostua uudesta. Ovathan molempien taipumukset samasta kansallisesta maaperästä. Pyrkiväthän kummatkin kunnioittamaan ja hyödyttämään samaa pohjan perukkaa ja samaa kokonaisuutta — Suomen kansaa.
* * * * *
Edellisestä selviää, että nykyhetkelläkin on ja täytyy olla uusia aatteita. Ja kummapa olisi, jos vastikään herännyt kansallishenki niiltä sulkeutuisi ja kellistyisi uudelleen uneensa. Yhtä luonnollisesti kuin maan muokkaamisen jälkeen seuraa kylväminen, yhtä luonnonmukaisesti itsetuntoonsa herännyt kansa, ainakin parhaimmissa jäsenissään, tuntee sisällisen tarpeen tarttua käsittelemään ajan polttavia kysymyksiä. Niin ryhtyy se ihmiskunnan yhteistyöhön ja kasvattaa samalla itseänsä.
Nuori sukupolvi ei ole siltä luopunut kansalliselta perustukseltaan, eipä itse kieliasiankaan suhteen. Eihän ole suomenkieli sillä saavuttanut täyttä kypsyyttään, että se on päässyt lailliseen ikään. Sen pitää myöskin tottua suorittamaan tehtäviänsä elämän monilla eri aloilla. Sen vuoksi on nuoren polven asia elävässä työssä kehittää kansallista kieltämme, niin että se minkä edellinen polvi on voittanut laiksi paperille, nuoren suvun elämässä ilmestyisi tekoina. Kieli on kehitettävä käytöllisen elämän ja tieteen aloilla, taiteen ja kirjallisuuden aloilla semmoiseksi, että se joka kohdassa pystyy tulkitsemaan tarkoitettua sisällystä. Se ei voi tapahtua muuten kuin noilla eri aloilla innossa ja totuudessa työskellen. Siinä kysytään kyllä työtä kieliasian hyväksi. Ja etupäässä tärkeä välikappale kielen kohottamiseksi on kaunokirjallisuuden luominen, jota ei suinkaan "nuori suunta" ole jättänyt harrastamatta. Niin saapi kieliasiakin eri ikäkerroksissa eri muotonsa.
Mutta kansalliseen kehitykseen liittyy muitakin ajan kysymyksiä. Sellaisia ovat tällä hetkellä työväen tilan parantaminen, johon meillä kiiruhtaa irtolaistulva ja torpparikysymys. Par'aikaa tehdään tämän "uuden aatteen" hyväksi koko kansan nimessä valtiopäivillä työtä. Onko se peloittavaa? Taikka peloittaako äänirajan alentamisen harrastus? Taikka yleinen äänestys-oikeus, jota niin hartaasti muualla Euroopan sivistysmaissa puuhataan? Tuskinpa on meilläkään itse kansan joukossa näillä uusilla aatteilla vastustajia. Onko naiskysymys ja yhteiskoulu vaarallinen? Epäilemättä on naisilla jo nytkin hirveän suuri valta väkevään sukupuoleen. Sen vuoksi taitaa olla vaarallista myöntää heille samoja etuja kuin miehille. Mutta pelkääkö väkevä heikomman vapautumista? Kansanopistokysymys ei varmaankaan ketään peloita. Sanotaanhan sillä aatteella olevan niin paljon suosijoita maassa. Mutta yleinen oppimis-velvollisuus on kenties se julma aate, joka vapautta rakastavaa Suomen kansaa hämmästyttää? Valtiopäivillä sitäkin kysymystä nyt käsitellään. Saa nähdä pitävätkö kansan edusmiehet vapauden sortamisena sitä, että kansa vapaasti velvoittaa itsensä opin ja tiedottomuuden välillä valitsemaan opin. Pieni Elias ennen aikaan kielsi vapaasti itseltään tiedottomuuden raa'an vapauden ja hänestä tuli sittemmin Elias Lönnrot, joka oli ylevämmässä merkityksessä vapaa. Moni muu köyhä Suomen poika on tehnyt niinkuin hän ja on tuskin katunut. Katuisikohan Suomen kansa, jos tekisi samoin? Ei siis sekään uusi aate voi olla noita peljättäviä. Ehkäpä se on raittius-aate? Siinähän on se vika, ettei se tahdo hävittää viinoja juomalla, vaan on keksinyt muita sen seitsemiä hävityskeinoja. Mutta siitäkään ei enää saa syyttää yksityisiä eikä sanomalehtiä. Koko kansan nimessä siitäkin asiasta keskustellaan jo valtiopäivillä. Niin ne useastikin uudet aatteet siirtyvät vähitellen yksityisten ja sanomalehtien asioista koko kansan asioiksi, vaikka niiden kannattajille alussa huudettiinkin: ristiinnaulitse! ristiinnaulitse!
Enemmän suvaitsevaisuutta! on vielä yksi aate, jota ei kyllin muisteta käytännössä. Varsinkin meidän pienissä oloissa on ärtyisä sietämättömyys kehittynyt seuraelämää rasittavaksi maan vaivaksi, joka monesti on uhannut tulla valtiolliselle asemallemmekin vaaralliseksi, etenkin uskonnollisen suvaitsemattomuuden muodossa.
Keskusteltakoon eri mielipiteistä, koskekoot ne sitten uusia tai vanhoja aatteita, avonaisesti vastakkain ja julkisuudessa. Haastettakoon suoraa kieltä asiasta. Mutta kaikki salakaiveleminen ja vastustajan tien miinaileminen on epäkuntoista ja myrkyttää yhteiskunnan.
Uudet aatteet ovat uutta elämää. Niistä keskusteleminen on jokaisen edistystä rakastavan sanomalehden ensi velvollisuuksia. Vanhoillisinkaan sanomalehti ei uskalla niistä kokonaan vaieta. Mikä niissä on otollista, se sulaa meidän elämään ja oloihin uudeksi liikevoimaksi. Kaiken ihmisellisen mukana tulee erhetyksiäkin, mutta liikkuminen on aina välttämätöntä ja parempaan päin ihmiskunta vierii.