Reetta. Ylen on isäsi rovea ja ruuski kuningas.
Jaakko. Pois nurina kansasta! Vaan sinäpä, Reetta, sidoit kuin rautasaranoilla kuningaskruununi kiinni. Onpa nyt pääni kuin rautapuntari.
Simo. Mutta se onkin kruunattu rautapuntari!
Reetta. Kruunattu ja templattu on rakas Jaakkoseni nyt.
Jaakko. Kas sua piikkipintainen ohdakkeen korsi tässä kuninkaallisessa vehnäpellossa! Osaatko sanoa: rakas kuninkaani, osaatko sanoa?
Reetta. Mun rakas kruunattu kuninkaani. Mutta onpa tämä sentään vähän hullua.
Simo. Niinpä kyllä; vaan kruunatuita ja templatuita ovat tutentit, papit, maisterit ja ruhtinaat. Sinetillä lukituita salaisuuksia ovat kaikki tämän maailman vallat, kunnes korkeuden auringon paiste tulevaisuuden taivaalta meille kätketyt salaisuudet ilmaisee ja eteemme sinettien lukot avataan. Niin kuului pappilan Janne maisterin ennustus.
Sere. Ihana ennustus!
Simo. Lausuipa vanha Riihelän lautamieskin pojilleen: "kumartakaa, pojat, kuningasta!" sanoi hän. Ja kumarrusten aprakkata ajaa tämäkin kuningas.
Jaakko. Kumartakaa kuningasta, te jäykkäselkäiset teräspuikot!