— Varmaankin tekee hän vakuutuksensa mukaan, arveli apulainen, ja sentähden emme voi häntä tuomita. Hän on entisyyden mies. Mutta myöhäistä on haudan reunalla repiä hänen käsitteidensä perustuksia. Hänen entisyydestään rakentuu hänen tulevaisuutensa. Ainoastaan kärsivällisyys elättää teissä toivon, joka johtaa asianne kunnialliseen päätökseen. Onhan usein nähty suven ja talven taistelua; onhan monesti näyttänyt kevään tulo epäiltävältä. Mutta kenen puolella on elämä, se voittaa.
— Arvasinhan, että voitte minua lohduttaa! iloitsi Heleena. — Mutta lupaatteko puhua puolestani isällenikin?
— Sen lupaan, vakuutti apulainen.
— Voi, kuinka teille olen kiitollinen!
Heleena aikoi jo nousta ja lähteä, mutta hänen mieleensä johtui vielä jotakin.
— Sanokaa minulle vieläkin, onko rakkauteni teidän mielestänne oikeutettua vai eikö? kysyi hän.
— Se on luonnollista — se on oikeutettua, vakuutti apulainen. — Kukinta keväällä ja rakkaus nuoruudessa, lakastuminen syksyllä ja kuolema vanhuudessa, ovathan ne luonnollisia.
Kuu oli ehtinyt juuri ikkunan kohdalle ja valaisi haaveksivan immen kasvot. Sen huomattuaan Heleena ensin vavahti. — Hän muisti isäänsä. — Mutta samalla välähti toivon tuli hänen silmissään — näyttihän kuu nyt niin lempeältä. Heltyneenä, äänetönnä likisti hän apulaisen kättä, ja sitten he erosivat.
VI. TUTUSTUTAAN KANTTORIIN.
Tietysti ei pysynyt kirkkoherran rouvalta salassa nuorten lemmelliset keskuudet. Mutta hän oli käytännöllisen elämän ihminen. Hän ei käsittänyt kanttorin asemassa mitään ala-arvoista, koska hänellä oli virka, joka voipi tyydyttävästi elättää perheen. Niinikään oli kanttori, varsinkin viime aikoina, ilmestynyt sekä virassaan että seuraelämässä kykenevänä ja kunnon miehenä. Olipa hän sitä paitse komea, isokasvuinen mies, oli käynyt koulut ja kymnaasit, vaikka varattomuus oli keskeyttänyt opinnot ja laululahja johtanut hänet nykyiseen virkaansa. Rouva oli siis myötätuntoinen nuorten luonnolliselle taipumukselle. Sitten kun asia oli tullut sairaan kirkkoherran tiettäviin, koki hän puoltaa tytärtä itsepintaisen isän edessä, vaikka näyttikin turhalta koettaa taivuttaa häntä suostumukseen. Samalla aikaa koetti hän tyttärellensä selittää isän kieltämisoikeutta ja neuvoa häntä kärsivällisesti toivomaan otollista hetkeä.