STÅLARM.
Nimenne kastakaa siis verehemme,
Ja ett'ei jälkimailma teitä säälis,
Se kastakaa myös vereen Flemingin!
HERTTUA.
Sä röyhkeä! Suus kohta kuolo tukkii!
Vie hänet vankityrmään takaisin. —
STÅLARM (menee vanginvartijan viemänä takaisin vankineesensa).
HERTTUA.
Scheel! Tunnetko sä nuoren Flemingin?
SCHEEL.
Se, minkä kuullut olen, näyttää että
Kovilla miehill' lempeät on lapset.
Jalona, nuorna, viatonna tuli
Perinnön vuoks hän tänne Varsovasta,
Ja ryhtyi sotaan vasta nyt. Hän ei
Kuin toiset, sulkiessaan linnan meiltä,
Valaansa teitä kohtaan rikkonut.