STÅLARM.
Te täällä, herttua! Tuon kirjan tunnen,
En sitä nähdä huoli, vastaan vaan:
Ma kuninkaallen' olin kuuliainen.
HERTTUA.
Sä viimeishetkeen väijyit henkeäni
Ja kunniaani, — lue kuolemas!
STÅLARM.
En pyydä armoa. Työ lopuss' on,
Maa teidän on, Sigismund meidät hylkäs.
Siis paras mun, kun astun kuolemaan.
(notkistaa toisen polvensa).
Tok' armahtakaa pientä joukkoa,
Mi jäljell' on mun lippukunnastani.
Mun oli käsky, miehuus oli heidän.
Ja isänmaata jos te rakastatte,
Sen hyväks säästäkää sen jalot miehet.
HERTTUA.
Teit' armahdin ma kerran, silloin sanoin:
Voi sitä, joka tämän armon rikkoo,
Ma palajan ja poiss' on silloin sääli. —
Täss' olen nyt, ja sanani se pysyy.