SIGRID.
Ja jos tuo rohkeus nyt tulis' ilmi,
Te tiedätten kuin mun ja teidän kävis.
DANIEL HJORT.
Ah!
SIGRID.
Tähän kirjeen lasken. Pois se viekää.
Ikuinen salaisuus vaan meidän kesken
Tää olkoon, teit' ei soimaa siitä kenkään.
DANIEL HJORT.
Mua rakastatte, rakastatte sentään!
Se sanokaa, niin tyynesti mä kärsin.
SIGRID.
Himootte kunniaa. Jos oisitte
Mua rakastanut, tätä työtä varmaan
Te ette tehnyt ois. Teit' ylenkatson.