Suo usko mulle totinen.
Suo puhdas mieli mullen,
Tuo sieluun rauha taivainen,
Mua turvaa tuskan tullen.
Suo, etten koskaan tehdä vois
Sellaista, mi pahaa ois!
Mut min' oon syntis-raukka vaan,
En hyvä olla voisi
Jos rintahas et nojaamaan
Mun, Jesus, tulla soisi.
Saa levon, ken käy rinnoilles,
On tuntenut sen Johannes.
38. Onnellinen perhe.
Oli vanhin Iellikki luonteeltaan,
Ja toinen laiskana renttuili vaan,
Ja kolmas kuoli, kun morsiamen
Näki pettävän keralla neljännen,
Ja viides, hän joutui vankilaan —
Rupes kuudes runoja rustaamaan.
Ja isä huusi: jos kuolisin!
Pahin, pahin tuli viimeksi kumminkin!
39. Aasi tutkinnossa.
Hän, sulttaani, istui patjoillaan:
"Suurvisiiri tänne nyt!
Hän helkkarin lystikäs olla saa;
Tähän olen jo kyllästynyt.
Tänä päivänä miestäni koittava'oon,
Hän taitonsa osatkoon."
Ja visiiri kumarsi lattiaan:
"Mitä orjaltas tahdot, oi?"
Ja pasha se tuprutti sauhujaan
Ja synkkänä vastuun soi:
"Sua mainitaan kaupungin viisaimmaks,
Tee aasini lukijaks!"
Ja visiiri kauhusta keltaseks käy:
"On, herra, se mahdoton!"
Waan sulttaanin kasvoill' ei armoa näy:
"Mun vakava valani on:
Jos ei opi lukemaan aasini mun,
Niin lähimpään koukkuhun hirtätän sun."
"Oi profeetta auta! Tahtonne vain
On lakini ainainen."
Ja visiiri kiroten, huohottain
Käy pois kera aasin sen.
"Se on siitä, kun viisas on! Hirtetähän!
Jos aasi ma oisin ja visiiri hän!"
Waan mies oli viisaarnpi piruakin,
Ja keinonpa keksi hän.
Näet: koraanin lehtien välihin
Nyt jyviä kylvetähän.
Ja pyhästä kirjasta yksistäin
Sai aasi nyt hakea ruokansa näin.