Olit kilpi, olit miekka — määräsi ol' ihanaa.
Woiton tähden riemuin annoit teräskintaas musertaa.
Kivet kaatui, teräs ruostui, mutta käsi, ken sun loi,
Yhä johtaa kansain töitä, ijäti sen tehdä voi.
1857.
9. Sa tohditko?
Sa tohditko astua elämähän
Ja taistella niinkuin mies?
Ja edelle aikasi erehtyvän
Sa tohditko asettaa ties?
Sydänveresi uhrata tohditko
Ja onnesi, riemusikin
Eest' oikean toden — niin tyynenä jo
Käy meidän sä piireihin.
Sa tohditko uskoa unelmihin,
Jos pilkkaa sulle se tois?
Laill' aaltojen murtaa kallionkin
Jos esteenä tielläs se ois?
Jos tohdit, niin käykösi liittohon
Ja veresi, henkesi suo!
On voimia kerran ja taistoa on,
Jos sama on intomme vuo!
10. Nuorukaisen rukous.
Oi Luoja, pauhinasta maailman
Sun puolees rukoillen ma katsahdan.
Oot toivon', armauten' ja rauhan' ain,
Ma ijäisesti sinun lapses vain.
Mun sanani, ja pyynnöt, itkennät
Sa armoss' ainaisessa ymmärrät.
Sa armahtaen, anteeks' antaen
Näät vikani, näät sydämein heikkouden.
Siis kuule mua! Auki sulle oon
Kuin kukka, joka aukee aurinkoon.
Kun kukan kyynel taivaall kuvastaa,
Niin minut puhtaaks' armollasi saa.
Mua anna tähtes johdattaa ja ain
Kautt' tyynten säitten, myrskyin riehuvain.
Ja tähden sammuessa sälli mun
Sen kanssa kuolla, päästä luokse sun!