Ma ohjaan purren voimallain,
On aatos purje-vahtinain
Ja luotsinani toivo on —
Ei vaaraa keskell' aallokon!
Käy kulku vinhaan yli veen
Ja muisto kuivaa kyyneleen,
Et taakseen jouda katsomaan,
Lyö käsiään vain iloissaan.
Ja pian pilkku pienoinen
On paikka, mi sai kyynelen,
Ja seudut uutten rannikkoin
Ne tervehtii kuin ilkamoin!
On myrskyä, on rauhaakin,
Mutt' ain on mieli riemuisin.
Ma tuulet ystäviksein saan,
Nuo uskolliset ainiaan.
Siis eespäin! — Toivo, ruorihin
Käy, että tien mä löytäisin!
Et, tiedän, hylkää milloinkaan,
Jos min' en sua hylkää vaan!
12. Ruusuja ja suuteloita.
Me yhdessä kuljimme, nuoret.
Ohi niittyjen kukkivain.
Jäi vanhat kauvaksi jälkeen,
Me olimme kahden vain.
Kyll' aioin mä jotakin virkkaa,
Mut ruusun ma taitoinkin.
Hän samoin teki, vaan tuumi
Ett' oli mun "sievoisin".
Me vaihdoimme silloin niitä.
Hän hymysi punastuen.
Pian sidoimme toisillemme
Me ruususeppelen.
Ja me vaihdoimme muutakin kohta:
Simasuukkoja vaihdettiin!
Waan oi, ne vanhat, ne aina
Oli lähellä kuitenkin!