SANOMALEHTIMIEHEN SEIKKAILUJA
Ranskalainen kertomus
Kirj.
JOSEPH JACQUIN
Mailta ja meriltä 46.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1918.
I.
Eräänä kauniina kevätaamuna Saint-Michelin bulevardin varrella olevan talon n:o 178 talonmies heräsi oveltaan kuuluvaan koputukseen.
Hätääntynyt ääni huusi: — Herra Trublet, nouskaa pian! Porraskäytävä on täynnä kaasua.
Nämä sanat saivat talonmiehen nopeasti jalkeille. Hän avasi kaikki ikkunat, jotka valaisivat käytävää. Vähitellen tukahduttava kaasunhaju laimentui, niin että Trublet saattoi tutkia kaikki johdot. Niissä ei ollut pienintäkään vuotoa. Kuitenkin kaasunhaju säilyi edelleen viidennen kerroksen kohdalla, kuten eräs vuokralainen huomautti, joka auttoi talonmiestä hänen tutkimuksissaan. — Pahus, — sanoi Trublet. — Vasemmanpuolinen vuokralainen, hra Grippon on ollut poissa viikon päivät. Ehkä hän on unhottanut sulkea mittarinsa ja heittänyt samalla jonkun hanan auki. — Ei suinkaan, — sanoi vuokralainen. — Haju tulee oikealta siiveltä. Nuuskikaa tässä oven alaosaa. — Se on totta, — sanoi talonmies kumarruksissaan. — Mutta miten hra Carcel, joka asuu tässä huoneustossa, ei ole huomannut mitään? — Hän painoi kaikin voimin soittokellon nastaa. Kuului kellon ääni, mutta asunnosta ei mitään elonmerkkiä. Trublet soitti vielä kerran, toisen kerran, yhä edelleen; sama hiljaisuus. — Oh, oh, — hän sanoi levottomana, — nyt on paha merrassa. On parasta heti murtaa ovi. Talonmies työnsi taltan molempain ovenpuolikkaiden väliin ja voimakkaalla töytäyksellä saatiin lukot rikotuiksi ja ovi lennähti auki. Sisältä tulvahti sakea savupilvi, joka pani lähelläolijat peräytymään. — Ei saa tulla sisään, — huusi Trublet. — Se on vaarallista. — Tämä huomautus ehkäisi uteliaitten halun tunkea sisään. Talonmies meni yksinään huoneustoon.