RIIKKA. Minä ja Liisa vaan olemme noitia.
KAARLO. Entä Oortta täti?
ORTTA. Minä otan Duncanin, Skottlannin kuninkaan osan…
RIIKKA. Aatteles kuinka vaikea meidän oli saada Liisa oppimaan puhevaihtelot, hän kuin ei kuule mitään tavallista puhetta; mutta päähäni pisti hyvä keino, ja nyt hän jo osaa osansa. (Huutaa.) Liisa! me puhumme seuranäytelmästä. Mitä pitää sinun sanoa kuin lyön selkään?
LIISA. Terve Macbeth, Candorin thauni hi, hi, hi!
RIIKKA. Ja kuin nipistän käsivarttasi?
LIISA. Terve Macbeth, sinust' kuningas on tuleva!
RIIKKA. Nyt näet, että hän taitaa osansa. Mutta nyt täytyy minun viellä pikimältään pistäytyä kaupungilla. Ensin pitää käydä viemässä kaksi paria vanhoja saappaita ja pari uusia iltatutkistelemuksia köyhälle leskelle, jonka kaikki viisi lasta ovat lavantaudissa ja sitten on mentävä hengelliseen tee-kokoukseen, missä laadimme kutsumuksen arpajaisiin, jotka toimeenpannaan eläkerahaston perustamiseksi viralta pantuja sisäafrikan neekeriruhtinaita varten.
LIINA. Minä tulen mukana herkkumyymälään asti, jossa teen pieniä ostoksia illaksi, puen vaan kapan ylleni, tulkaa täti. (Menee.)
OORTTA. Entä silkkihame?