RIIKKA. Sinä, Oortta, olet vallan väärin käsittänyt osasi, Skottlannin kuningas Duncan ei suinkaan ole näyttänyt tuonlaiselta.
OORTTA. No olethan sinä käsittänyt oikein. Noita-akka on ihan varmaan ollut sinun näköisesi.
VARRO. Oikeinko te puvuissa esiinnytte loppuharjoituksessa?
OORTTA. Riikka kokee vaan solvaista minua, herra tohtori. Onko teillä jotakin muistutettavaa pukuni suhteen? Tässä on valtion omena sekä valtikka, ja kärpän nahka vaippa. Se kyllä on vaan jäniksen-nahkainen, vaan niin kovin tarkka ei tarvis olla.
VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna.
RIIKKA. Saman sanon minä.
OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa. Ainoa seikka, josta en vielä ole selvillä, on: pitääkö minun tulla sisään syöden valtio-omena, sillä nämä suomalaiset omenat ovat hyvin happamia?
VARRO. Kuningas saa usein maistaa karvasta omenaa, neitiseni.
OORTTA. Te olette oikeassa, kyllä koetan. Mutta mikä Liinaa vaivaa?
Näytäthän niin onnettomalta lapseni.
LIINA. Minä vaan harjottelen rooliani. (Itkuansa pidellen.)
Eisentaanilla oli vaimo; missä hän nyt on?