RIIKKA. Hyvä, mainiosti näytelty. Nyt koetamme osaako Liisa vastaelmat.
(Nipistää häntä samalla.)
LIISA. Ai, ai!
RIIKKA. Meillä on loppuharjoitus.
LIISA. Vai niin. "Terve Macbeth! Sinust' kuningas on tuleva", hi, hi, hi!
OORTTA. Mene sinä Riikka nyt kyökkiin, ruokia valmistamaan Katrin kanssa. Liisa saa lukea tässä niinkauan kuin minä annan puvun tohtorille. Muutaman tunnin perästä ovat vieraat jo täällä. (Menevät.)
LIINA (itsekseen). Mutta, kuka se nainen mahtaa olla jota Kaarlo rakastaa ja jonka hyvät ominaisuudet hänellä on tilaisuus joka päivä nähdä?
LIISA. Tämäpä vasta on hirveä kertomus. Aatteles, että eräs mies Itaaliassa on myrkyttänyt itsensä, sen tähden, että rakasti vaimonsa sisarta.
LIINA (hyppää ylös äkisti). Mitä sanot täti?
LIISA. Hän rakasti vaimonsa sisarta. Sen ilmoitti hän kirjeessä ja sitte otti hän arsenikkia. Vaimo on tullut mielipuoleksi ja käly on mennyt luostariin.
LIINA (itsekseen). Olisiko tuo viittaus minulle? Rakastaisiko Kaarlo Annaa? Olisiko Kaarlon ystävällisyys ja sydämmellinen hellyys häntä kohtaan muuta, kuin veljellistä rakkautta? — — —