"Antaudu, kloppi, muuten minä ammun!"
"Tuossa näet olenko minä kloppi!" huusi Kyösti takasin ja heitti karpiinin niin voimakkaasti, että se sattui jääkärin käteen, jonka tähden hänen pyssynsä putosi lumeen. Vanha Venäläinen päästi kovan tuskan ja raivon huudon ja töytäsi Kyöstin päälle, joka, odottamatta tätä, ei ennättynyt väistyä, vaan lankesi vihollisensa alle. Turhaan nuorukainen yritti päästä irti, väkevä Venäläinen piti häntä kiinni kurkusta toisella kädellään ja irroitti toisella suksea, sillä antaakseen vastustajalleen iskun, joka veisi hänen tainnottomaksi. Ryssä huomasi, näet, sen olevan ainoan keinon, millä hän kokonaan saisi nuoren vastustajan valtaansa.
Purskahtaen pilkkanauruun ja raivoisasti huutaen heilutti hän irtisaamaansa suksea Kyöstin ylitse. Suomalainen luuli viimeisen hetkensä tulleeksi ja antoi sielunsa Jumalan huomaan. Mutta isku ei pudonnutkaan. Sen sijaan kaatui Venäläinen luodista, jonka oli ampunut toinen kahdesta Suomalaisesta jääkäristä, mitkä otolliseen aikaan olivat saapuneet rantaan. Ainoasti muutama heikko ja korahtava hengenveto ja kaikki oli lopussa.
Suurimmalla ponnistuksella jaksoi Kyösti nousta ylös. Hänen koko ruumiinsa oli mielestään ruhjottu rikki, ja kun hän perästäkin jääkärien avulla pääsi jaloilleen, pysyi hän tuskin pystyssä. Ryssän luja isku hänen kurkkuunsa teki vielä hänelle kipeätä.
Sittekuin hän oli puhunut käheyksestänsä ja ilmoittanut tahtovansa itse jättää kirjeen Cronstedtille, sekä vastannut niihin kysymyksiin, joita hänelle tehtiin aamullisen taistelun johdosta, vietiin hän, niinkuin ylempänä kerrottiin, alipäällikön luo.
* * * * *
"Hyvät herrat", sanoi Cronstedt, sittekuin hän oli lukenut Adlercreutzin kirjeen, "meillä on täysi vapaus tehdä mitä tahdomme. Adlercreutz kirjoittaa kirjeen lopussa näin: Jos tahdot rynnätä vihollisen päälle, niin tee se, jos et tahdo, niin vetäydy takasin Paavolaan. Minä olen nyt kutsunut teidän kokoon, kuullakseni mitä mieltä te olette, ja minä olen varma siitä, että te perustatte lausuntonne rakkauteenne isänmaahamme".
Mutta upseerit huusivat yksin äänin:
"Taisteluun, taisteluun!"
Kun huudot olivat hälvenneet, sanoi ukko Lode.