Enempää hän ei jaksanut sanoa, ennenkuin syvästi huoaten vaipui lattialle äitinsä jalkoihin. Tämä oli juuri syössyt vastaan huutaen: "Herra Jumala, mikä nyt on!"
Vanha Eero valeli nyt tytön ohimoja kylmällä vedellä, tämä aukasi vihdoin silmänsä ja sitten saatiin selko asiasta.
"Näitkö varmaan, että se oli hän, joka neuvoi venäläistä tänne", kysyi eukko Svärd vavisten.
"Näin, tunsin hänet aivan hyvin ja kuulin hänen puhuvan — — —"
"Mistä?"
"Älkää pyytäkö minua sitä kertomaan!"
"Sano suoraan, Aina", virkkoi vanha Eero ja pudisti vankkaa luodikkoansa päänsä yli. "Vielä on minulla luotia kyllin sen kirotun konnan varalle."
Ainaa värisytti, mutta hän kertoi lyhyesti, mitä oli kuullut.
"Ja hänkö saisi viedä sinut", ärjäsi vanha kalamies punastuen. "Ei, ennen tahdon minä ottaa sinut veneesen ja yksin soutaa sinut yli koko Saimaan ja upottaa meidät molemmat, jos vaara tulisi niin lähelle."
Aina hymyili kiitollisesti urhoollisen isänsä vanhalle ystävälle ja vastasi ko'oten voimansa ja nousten ylös: "Mutta nyt täytyy meidän joutua täältä pois. Minä soudan kaikille saarille, herätän miehet ja — —"