III.
Vanhan Eeron tupaan, joka oli vaan muutaman sylen päässä rannasta, olivat kalastajamuijat kokoontuneet Svärdin lesken ja Ainan ympäri, joka juuri oli lukenut Laurin kirjeen. Kestetyt vaivat olivat kuin unohdetut; miten kiire Laurilla olikin, oli kirje kuitenkin pitkä ja paljon se sisälsi. Hän oli kirjoittanut sen nuotiotulella ainoastaan muutama päivä sitte ja saipa hänen kertomuksensa Ainan sydämmen ylpeydestäkin sykkimään, jospa myös halusta saada tavata hänet.
"Lauri tullee kohta kotiin", kuiskasi Aina kauniisti katsahtaen vanhaan äitiinsä ja käärien kirjeen kokoon. "Hän marssii tännepäin."
"Anna meidänkin kuulla, anna meidänkin kuulla", kaikui joka haaralta muijien joukosta ja kun muiden pyyntöön äitikin yhtyi, ei Aina saattanut kieltää. Hän avasi siis uudelleen paperin ja sanoi heleästi punastuen:
"Tahdon lukea sen paikan, missä Lauri kertoo retkensä onnistumisesta, muut saanen pitää itselleni."
"Saat, saat, tietysti", lausui sotaisan ja älykkään näköinen emäntä.
"Mitä me vanhat nuorten lemmenpakinoista".
Muut nyökäyttivät päätään ja Aina luki:
"Etpä uskone, kun lopuksi sanon, että jos onni meitä seuraa, niinkuin tähän asti, niin kohta tulen kotitienoille. Niin on kuitenkin. Katteini Malm, jonka komennettavana minä olen, on hyvä herra meille, mutta hiiden kova ryssille. Hänestä ja meistäkin on vaan kuin leikkiä ajaa ryssiä. Nyt olemme ajelleet heitä ristin rastin, eivätkä he kohta tiedä, minne pääsevät meiltä piiloon. Eilen alkoivat peräytyä etelään päin, ja jos Jumala suo, eikä ryssä pahempaa vastusta tee kuin tähän asti, niin pääsen luoksesi jo muutaman päivän kuluttua. Mikkeli näkyy jo; ryssä hätyyttelee meitä yhtenään, mutta kun vaan pääsemme käsikahakkaan, pakenee hän paikalla. Suokoon vaan Jumala, ett'ei hän osaisi meidän kylään. Mutta jollei teidän joukossanne ole vaan kavaltajaa, ei hän sinne tule, hänen matkansa käy itäänpäin. — Terveisiä vanhoille ukoille. — — —"
"Kas, se on kelpo poika", mutisi Kaisa emäntä, "ja jos ei hänelle arvoa anneta, niin en minä enää ole minä — —"
Tähän keskeytyi vaimojen keskustelu, sillä tupaan astui vanha Eero raskain askelin ja synkkänä kuin ukkosen pilvi. Kaikki nousivat istuviltaan, sillä näkyi että ukolla oli tärkeitä sanottavia.