"Nyt on hän joutunut paulaan", nauroi yksi ratsastajista, joka punnitsi kädessään raskasta karbiinia, "Czarny ei ole meitä pettänyt."
II.
Eversti Kruse tekee päätöksen. — Neuvottelu.
Oli jo pimeä kun eversti Kruse rykmenttineen saapui Mielec'iin, jossa vallitsi suuri epäjärjestys tämän uuden tervehdyksen tähden. Sittenkun eversti oli kutsunut kokoon asukkaat ja pitänyt heillä ankaran puheen, uhaten heitä perikadolla, jos näyttäytyisivät tottelemattomilta, meni hän majataloonsa. Hänen isäntänsä, nimeltä Izrovitsh, oli yksi kaupungin kuuluisimmista miehistä.
Pidettyään muutaman minutin neuvottelun upseriensa kanssa, antoi eversti käskeä luoksensa Izrovitshin, ja, käskettyään häntä istumaan, sanoi:
"Voitteko sanoa minulle, josko puolalaisia kuljeskelee täällä metsissä? Minä kehoitan teitä puhumaan totta, muuten… te tunnette sodan lait."
Muutamia minuuttia mietittyään vastasi puolalainen katkeralla äänellä:
"Minua ei laisinkaan kummastuta, että nyt puhutte tuolla tavalla, kyllä toisella tavalla puhuisitte, jos…"
"Minä en ole kutsunut teitä tänne kuunnellakseni valitusvirsiänne", keskeytti eversti häntä vihaisesti; "minä kehoitan teitä vielä kerran vastaamaan kysymykseeni, muuten tiedän kyllä keinon pakottaa teitä." Ja antaaksensa sanoilleen enemmän painoa, tarttui hän kiivaasti miekkansa kahvaan.
"Niin", sanoi Izrovitsh, "minä kerron teille siis, että Czarnekin joukot kuljeksivat täällä metsissä."