"Kuinka pitkälle ulottuvat heidän matkansa?" kysyi eversti taas.
"Niscoviin."
Eversti hypähti ylös tuoliltaan.
"Ovatko Rzochovin ympärystät myöskin täynnä vihollisia?" kysyi hän, selvästi osoittaen liikkeissään levottomuutta.
"Ovat!" vastasi Izrovitsh lyhyesti. "Ja Sanin luona seuraa kenraali Lubomirski tarkkuudella teidän kuninkaanne liikkeitä", lisäsi hän hetken vaitiolon jälkeen.
"Sinä olet uskalias, Izrovitsh", sanoi eversti, katsellen miestä läpitunkevilla silmäyksillä.
"Te käskitte minun puhumaan totta, ja minä olen nyt kertonut teille kaikki, mitä tiedän", vastasi puolalainen kumartaen.
Enempää eversti ei saanut tietää, ja hän käski Izrovitshin menemään, mutta antoi ajutantilleen salaisen merkin pitää silmällä puolalaista. Sittenkun hän yksinäisyydessä oli tutkinut saatuja tietojaan, kutsui hän jälleen sisään ajutantin ja sanoi:
"Valitse mielesi mukaan urhoollisimmat upseereista ja miehistöstä, minä tahdon tutkia, josko puolalainen puhui totta. Sitäpaitsi pelkään, että luutnantti Stjernfelt, joka juuri on paluumatkalla, voisi joutua noiden pensasryömiöiden käsiin. Luultavasti täällä ei enään ole veneitä jälellä?"
"On, herra eversti, neljä kappaletta."