Kuka oli tuo tuntematon? Eleonora tunsi hänet heti ja tiesi hänen myöskin olevan ruhtinaan liittolaisen. Se oli Walchovitz. Valtiokanslerin ollessa Eleonoran luona, oli hän piillyt akkunan alla ja selvään kuullut kaikki, mitä huoneessa puhuttiin. Lausuttuaan jesuiittain kirouksen Eleonoran yli, kiiruhti hän piilopaikastaan erittäin varovaisin askelin, ett'ei häntä huomattaisi, ja meni ruhtinaan luo tapahtumasta kertomaan.
Pari minuuttia sen jälkeen, kun hän oli piilopaikkansa jättänyt, läheni taaskin eräs mies varovasti akkunaa, ja katsoi siitä sisään.
"Kreivitär parka", jupisi hän, ja katseli säälivästi Eleonoraa, jonka palvelijatar oli laskenut sohvalle, "kreivitär parka", jatkoi hän, huoaten syvään, "hän varmaan saa kärsiä hirveästi!" Mies vaikeni ja poistui akkunan luota, mutta juuri ollessaan aikeessa sieltä lähteä, pysähdytti hänet käsi, joka takaapäin pantiin hänen olalleen. "Miksi olet täällä, Czarny?" kysyi vastatullut. "Ah, sinäkö se oletkin, Ramoski", huudahti Czarny, sillä hän se todellakin oli vakoillut Walchovitzia, "ah, sinäkö se oletkin, Ramoski! Olipa hyvä, että tapasimme toisemme, sillä minulla on tärkeitä seikkoja sinulle ilmoitettavana."
"Puhu ne pian", huusi Ramoski maltittomasti, "minä myöskin olen uutisia urkkimassa."
"Meillä on vihollisia niskassamme", sanoi Czarny, varovasti katsellen ympärilleen.
"Vai niin", sanoi Ramoski huolettomasti, "kuka tuo rotta sitten on, joka koettaa jyrsiä rikki meidän verkkomme?"
"Walchovitz", vastasi Czarny miettiväisestä, ja kertoi sitten näkemänsä tapauksen.
"Walchovitz ei ole niinkään vaarallinen", sanoi Ramoski hetken asiata harkittuaan, "enempi tulee meidän pelätä ruhtinasta, sillä hän on käärmettäkin kavalampi."
"Niinkö luulet?" kysyi Czarny säpsähtäen.
"Niin. Hän kuljeksii täällä pitkin puettuna munkiksi, ja puolentuntia sitten näin hänen pensaikossa rannalla. Hän pelkää joko ruotsalaisten hyökkäystä eli että joku salainen vihollinen veisi pois kreivittären. Mutta olenpa keksinyt tuuman, millä oikein voimme häntä vetää nenästä. Meidän täytyy ilmoittaa kreivi Stjernfeltille, että tänä yönä on aika, mutta niin kauan, kun ruhtinas hiipii rannalla, en voi päästä veneelläni lähtemään. Sinun, Czarny, täytyy minua auttaa tuumaini täyttämisessä. Mene alas rannalle ja näytä siltä, kun pelkäisit tulla huomatuksi. Ruhtinas on näkevä sinut, hän seuraa sinua ja sinun tulee silloin johdattaa hänet niin kauaksi veneestä kuin mahdollista. Oletko valmis?"