"Rakas äitini", sanoi nuorukainen vakavalla ja levollisella äänellä, "Czarny ja minä olemme päättäneet ett'emme lepää, ennenkuin olemme tullut sissien olopaikan perille. Akseli Lundberg on yhtynyt seuraamme, ja jo tänä yönä alamme tutkimusretkemme. Jos tahdot, äiti, kutsuu Martan tänne, että hän…"
"Niin, tee se", vastasi kreivitär hiljaa, sitte jatkoi hän kovemmalla äänellä.
"Älkää palatko takaisin, ennenkuin tiedätte, missä Berta on; en voi saada lepoa, tuntemattani hänen kohtaloansa. Mutta kiiruhda, poikani", huudahti hän kiivaasti, "jokainen hetki kuin menee hukkaan on ijäisyys. Sano myöskin Erkille, että hän uskollisesti vartioitsee vipusillan luona, sillä näinä aikoina ei voi kukaan olla tarpeeksi varovainen."
"Kyllä, äitini", huusi nuorukainen, syleili äitiänsä ja ja kiiruhti pois.
Pihalla tapasi hän Czarnyn ja Akseli Lundbergin, majuri Lundbergin pojan, solakkaan ja kauniin nuorukaisen ja kornetti Aschebergin ratsumiehissä, kuten Bernhardikin.
Kuten heidän isänsäkin, olivat nämä molemmat nuorukaiset, vapaasukuinen ja aateliton, solmineet lujan ystävyyden-siteen, ja yhdessä kamppailussa sodissa olivat he oppineet luottamaan omiin voimiinsa, ja tämä yhä innostutti heitä uusiin voittoihin. Sydämestään vihaten noita sisseiksi nimitettyjä uhkavaltaisia, menivät he Aschebergin osastoon, sillä tämä oli ottanut ajaakseen nuot pakosalle ja hävittääkseen heidän laumansa. Uudet maakunnat olivat saaneet maistaa kaikkia siitä hirmuja, jotka ovat partiosotain ehdottomia seuralaisia, ja erittäin raivosi viha Skoonessa, jossa pääkahakat taisteltiinkin. Ei voi löytyä kauheampaa kuin näiden sissien retkeilyt, ja lukiessa kertomuksia näistä luulisi elävänsä maassa pakana-ajalla, jolloin murhat ja ryöstöt pidettiin Jumalille otollisena. Kyllähän ruotsalaiset koettivat hillitä hurjien talonpoikain ryöstönhalua, mutta turhaan, ja juuri se, kun sotilaat armahtamatta kostivat tovereinsa kohtalon, lisäsi yhä raivoa.
"Seuratkaa minua", sanoi Czarny mennen vasenta sivurakennusta kohti, "neuvotelkaamme, miten parhaiten keksisimme noiden konnien olinpaikan, ja sitte", huudahti hän kovemmalla äänellä miekkaansa pudistellen, "sitte olkoon suurin huolemme Berta-neidin pelastaminen. Mutta meitä on vaan kolme, ja…"
"Useampia ei tarvitakaan", keskeytti Aksel vakavasti. "Usko minua Czarny, kolme urhoollista ja virkeätä miestä voi tässä tapauksessa toimittaa enemmän kuin kelpo miesjoukko."
"Totta", virkkoi Bernhard, astuessaan ensimmäisenä matalaan etehiseen, "me olemme tekevät enemmän, kuin jos kokonainen armeija meitä seuraisi."
Czarny ei vastannut, vaan seurasi vaieten nuorukaisia.