"Kautta pyhän neitseen ja kaikkien pyhimysten olen minä uskollinen", huudahti Ramoski ja teki ristinmerkin. "Mutta nyt on sinun aika mennä, kauemmin en voi turvallisuuttasi taata", jatkoi hän ja tarkasteli taivasta, joka alkoi hieman valjeta, rajuilman mentyä ohi, "päivä koittaa jo pian, ja toverini voivat milloin tahansa palata."
"Ja Berta-neiti", kysyi Czarny levottomana, "miten häntä kohdellaan?"
"Älä huolehdi hänestä", vastasi Ramoski luottavasti. "Niin kauan kun minä olen siellä, ei hiuskarvaakaan oteta hänen päästään."
"Emmeköhän voisi ottaa häntä väkivallalla?"
"Vielä ei; Walchovitz tappaisi hänet heti. Anna minun toimia, niin takaan, että kaikki päättyy onnellisesti. Minä olen kietova tuon vanhan ketun niin pauloihini, ettei hän huomaakaan, kun luiskahdan hänen käsistään. Tule tapaamaan minua täällä kahdeksan päivän kuluttua samaan aikaan kun nytkin, ja anna minun yksin toimia, niin on nuori neiti, sen takaan, pian oleva äitinsä luona.'"
Näin sanoen viittasi Ramoski kädellään jäähyväisiksi ja oli hetkisen kuluttua kadonnut näkyvistä. Czarny ei viipynyt kauvan, vaan lähti heti kiirein askelin sille paikalle, missä Aksel ja Bernhard häntä odottivat. Nämä huomasivat heti Czarnyn huulilla lepäävästä mieltymyksen hymystä, että jotain tärkeätä oli tapahtunut, eivätkä lakanneet kyselemästä, ennenkuin Czarny oli kertonut heille koko tapahtuman.
"Ja minä olen ensimäisenä syöksevä tuon pedon luolaan", huudahti Aksel merkitsevällä liikkeellä heilauttaen miekkaansa; "kylläpä näytän tuolle pirun jesuiitalle, etteivät hänen juonensa auta häntä laisinkaan."
"Ja minä olen aikonut vankalla ratsujoukolla tutkia koko seudun", virkkoi Bernhard miettiväisenä; "ehkä voisimme löytää jotain jälkiä, sillä kahdeksan päivän odotusaikahan on milt'ei ijäisyys."
"Oli miten tahansa", sanoi Czarny, "varokaa kaikin mokomin vähimmälläkään sanalla herättää kreivittären luuloa, sillä tämä on arka seikka ja vaatii suurinta varovaisuutta."
Kättä lyöden lupasivat nuorukaiset seurata vanhuksen neuvoa, ja kiirein askelin riensivät kaikki kolme Herrevadiin päin, jonne saapuivat päivän koittaessa.