Ensimäinen, jonka Vilho tapasi, oli majuri Berdan. Tältä sai Vilho kuulla sekä everstin partioretkestä että myöskin vangin kiinniottamisesta Mikolaiovin luona.
"Saattakaa minut vangin luo", sanoi Vilho, '"minä ymmärrän jotensakin hyvin puolan kieltä, ja koetan parastani, saadakseni häneltä kiskotuksi totuuden."
Majuri myönsi tämän, ja muutaman minutin kävelyn jälkeen seisahtuivat he talon eteen, jossa vanki säilytettiin. Sittenkuin upserit olivat toisilleen jättäneet hyvästi, aukaisi Vilho matalan oven ja astui sisään.
IV.
Mikolaiovissa. - Kaksi vieraissakäyntiä.
Kun Eleonora oli kadottanut näkyvistään Vilhon palasi hän hitain askelin saliin. Vanha kreivitär oli vielä siellä ja tuli Eleonoraa vastaan, sanoen pilkallisella äänellä:
"Mikä suosionosoitus Puolan tyttäreltä, valtiokansleri Josef Lubomirskin sisarelta, on että hän saattaa halpaa ruotsalaista upseria portaille asti."
Hetken hämmästyneenä katseltuaan vanhaa kreivitärtä, sanoi Eleonora:
"Onko tämä totta, vai puhutteko leikkiä?"
"Tämä on aivan totta", vastasi Katarina-rouva, antaen joka sanalle painon. "Sinun tulee muistaa, Eleonora", jatkoi hän vähän lempeämmällä äänellä, "että kreivi Stjernfelt on vihollisemme, ja meidän tulee pitääkin häntä sellaisena, vaikka…"