Näin sanottuaan katosi hän, kenenkään koettamatta häntä pidättää.
Kaarlo Kustaa pyyhkäsi kädellään otsaansa, ikäänkuin haihduttaakseen jonkun surullisen ajatuksen. Kaikkia läsnäolevia kauhistutti tämä kirous ja kummallinen muoto hänen kasvoissaan. Vihdoin rikkoi kuningas hiljaisuuden, sanoen:
"Kuka oli hän? Minä muistelen ikäänkuin ennen olisin nähnyt nämä jalot kasvot!"
"Teidän majesteettinne", vastasi Sapicha, "hän oli… Tapani Czarnecki."
Jokaisen kasvoissa kuvautui hämmästys.
"Tapani Czarnecki", sanoi Kaarlo Kustaa puoliääneen, "sitä en ollut odottanut." Sen jälkeen huusi hän hieman vapisevalla äänellä, vaikka hymy hänen huulillaan vastusti hänen sisällistä taisteluaan: "Me olemme näyttäneet Potockille ja Koniecpolskille olevamme miehiä, näyttäkäämme sama Czarneckille. Tulkaamme puolta varovammaksi ja nauttikaamme käsi miekan kahvassa untamme."
Puolituntia senjälkeen päättyi neuvottelu. Bülovin miettivällä otsalla huomattiin pilviä. Liljenberg kiroili rohkeata puolalaista, ja Sparre nauroi ääneensä kepposelle, jonka Kruse oli tehnyt Czarneckille. Ainoastaan Sapicha kiirehti totisena ja uhkaavana kolmen tuhannen kvartiaaninsa majoituspaikalle. Maansapettäjän sydämeen oli isänmaanystävän, Czarneckin, katse jättänyt unhoittamattoman muiston.
VI.
Eversti Kruse tulee liikutetuksi. — Isä ja poika. — Taistelu.
Samalla silmänräpäyksellä kun Czarnecki jätti kuninkaan teltan, saapui Eversti Kruse ratsumiehineen leiriin.