Muutamia minuuttia seisahtui Czarnecki katselemaan ruotsalaisten sotilaiden asemaa ja liikkeitä, ja syvä huokaus tunki hänen rinnastaan, nähdessään heidän temppujaan ja vilkkaita marssejaan. Tuolla vanhalla päälliköllä oli oikea sotilaan muoto, ja niinkuin hän nyt seisoi, nojaten kullalla koristettuun sapeliinsa, oli hän kuin kuningas, joka voisi hallita urhoollisinta kansaa. Jos Puolalla olisi ollut tuhannen Czarneckin luontoista miestä, ei Kaarlo Kustaan olisi päässyt sinne, jossa hän nyt oli. Juhana Kasimir ei ollut oikea henkilö hallitsemaan Puolaa, sillä häneltä puuttui sekä voimaa että viisautta hallitakseen ylpeitä puolalaisia ylimyksiä, joiden suuret edut paljon vähensivät kuninkaan valtaa. Heikko ja hekumallinen kun oli, olisi Juhana Kasimir tuottanut valtakunnalleen vielä suurempia onnettomuuksia, ellei olisi löytynyt sellaisia miehiä, jotka ymmärsivät, että sopu ja pontevuus veisivät päämaaliin. Näiden miesten joukossa saa Tapani Czarnecki epäilemättä ensimäisen sijan.
Vanhuksen herätti pian syvistä mietteistään eräs upseeri, joka kohteliaasti muistutti häntä, että aika, jonka hän oli pyytänyt neuvotteluun, oli nyt kulunut. Nyykäyttäen päätään seurasi Czarnecki upserin käskyjä ja meni hiljaa odottavan seurueensa luokse. Juuri hänen noustessaan satulaan, ratsasti suuri joukko ruotsalaisia sotilaita esiin. Keskellä joukkoa näkyi kuuden hevosen vetämät vaunut. Sivumennen katsahti Czarnecki vaunuihin ja säpsähti, kun hänen katseensa kohtasi molempien kreivittärien pelästyneitä silmäyksiä. Hekin näyttivät hyvin hämmästyneiltä, nähdessään täällä tuon puolalaisen sankarin.
"Kuka oli tämä mies?" kysyi eversti Kruse, joka ratsasti vanhan kreivittären rinnalla. "Te näytitte tuntevan hänet."
"Hän oli kenraali Czarnecki", vastasi Eleonora.
"Czarnecki!" huudahtivat eversti ja Vilho yht'aikaa, ja eversti jatkoi: "Noh, jopa vihdoinkin sain nähdä tuon kuuluisan sotilaan. Niin, kaksi miestä löytyy, joita minä sekä kunnioitan että ihailen, nimittäin: Kaarlo X Kustaa ja Tapani Czarnecki. Toisella on kruunu ja toinen luotu sellaista kantamaan, vaikka kohtalo on määrännyt hänet etäälle Puolan valtaistuimesta."
Czarneckin joukko katosi pian näkyvistä, vaan kukaan ei milloinkaan unohtanut partiolaisen miehuullisen kauniita kasvoja.
Saman päivän iltana pidettyyn neuvotteluun otti myöskin eversti Kruse osaa, ja kun hän Liljenbergin seurassa palasi sieltä, huudahti hän, mielihyvällä hieroen käsiään:
"Nyt saamme koetella voimiamme Czarneckin kanssa, ell'ei hän taas pötki pakoon, niinkuin Trzinkankin luona. Mitä asiaa hänellä oli; ehkä mietti hän aselepoa?"
Majuri kertoi tapahtumat kuninkaan teltassa ja lisäsi sitten:
"Luultavasti hän odottaa sopivaa tilaisuutta, ottaakseen kreivittäret takasin."