Äkkiä juoksi Ramoski akkunan luo ja kuunteli hengittämättä. "Minä kuulen tännepäin marssivien sotilasten askeleita", kuiskasi hän. "Luultavasti on se joku yövahtijoukko… mutta he seisahtuvat tälle portille", huudahti hän kauhistuen, "Czarny, eivätkö ruotsalaiset nähneet, että toit ruhtinaan tänne? He pitävät aina vartijoita valleilla, ja jos he vain sattuvat näkemään yhden tai kaksi henkilöä muurien edustalla, pitävät he heti niitä vakoojina."
Vaan nyt lyötiin pari kertaa voimakkaasti porttiin ja joku huusi:
"Aukaise heti!"
Ruhtinas ja Czarny katselivat toisiaan levottomasti, vaan Ramoski sanoi heti: "Jos tahdotte totella minua, ruhtinas, ja annatte minun määrätä, niin pelastutte."
Ruhtinas myöntyi.
"Astukaa sitten tänne", sanoi Ramoski. "Tästä huoneesta johtavat portaat eräälle toiselle kadulle; mutta joutukaa!"
Ruhtinas astui huoneesen, ja Ramoski sulki oven hänen jälkeensä, sitten kääntyi hän Czarnyyn päin, sanoen:
"Pysähtykää tähän, minä menen heitä vastaan, jotta sitten saatte aikaa pakenemaan. Hyvästi; sano ruhtinaalle, että koetan kykyni mukaan täyttää hänen käskyjänsä."
Näin sanoen kiiruhti Ramoski portaita alas.
"Aukaise, kuninkaan nimessä!" käski taaskin joukon johtaja.