"En odottanut sinua niin pian", sanoi soutaja häädetyllä äänellä: "tämä uhkatyö on…"
"Hiljaa, hiljaa", varoitti toinen, pannen sormensa huulilleen. "Elä puhu niin lujaa, Ramoski! Kaisloilla on korvat ja vakoojia lymyy joka pensaikossa." Sen jälkeen astui hän veneesen ja töyttäsi sen rannalta. "Ilmoitan sinulle Ramoski", jatkoi hän häädetyllä äänellä, "että tilamme on mitä vaarallisin, sillä jos me huomataan, niin…"
"Oh, siitä ei ole mitään vaaraa", vastasi Ramoski tyynesti. "Kuka voisi aavistaa, että ruhtinaan uskollisimmat palvelijat, Czarny ja Ramoski, tekevät tällaisia yömatkoja hieman kuullustellaksensa. Mutta koska tuli ruhtinaasta puhe, mikä on hänen suhteensa kreivitär Eleonoraan?"
"Tämä vihaa ruhtinasta, joka on vimmoissaan mustasukkaisuudesta", vastasi Czarny, vetäen viitan kasvoiltaan. Sitten hän asettautui etukeulaan. Ramoski hoiti airoja niin taitavasti, ettei Czarnykaan kuullut, milloin ne laskivat veteen. Muutamalla voimakkaalla vedolla vei Ramoski veneen kaislistosta ja souti äänettömästi pientä saarta kohti. Laineet loiskuivat aina Czarnyn kasvoihin asti, sillä tuuli oli vastainen, vaan hän ei sitä huomannut, tirkisteli vaan alakuloisena syvyyteen. Kuu ei vielä ollut noussut, mutta vilkkuvat tähtöset katselivat niin lempeästi maahan. Tykistötuli oli lakannut, ja tuulikin vähän seisahtunut; rauha vallitsi nyt seudussa, jossa niittomies ennen pitkää korjasi niin monta uhria.
Ramoski ei ohjannut kulkua suoraan saarta kohti, sillä pian olisivat he sinne ehtineet, vaan souti välistä oikeaan, välistä taasen vasempaan, mutta lähestyi sittenkin vähitellen päämäärää. Tämän huomasi Czarny, ja hetken sitä katseltuaan, kysyi hän:
"Miksi et souda suoraan saarta kohden?"
"Minulla on omat tuumani", vastasi Ramoski yhtä hiljaa.
Czarny ei tahtonut näistä tuumista selkoa ottaa, vaan antautui täydellä luottamuksella Ramoskin johdatettavaksi.
Sydänyö oli tullut, pimeys oli niin syvä, että pientä saarta tuskin voi eroittaakaan. Ainoastaan aaltojen loiske häiritsi hiljaisuutta. Äkkiä teki Ramoski liikkeen säikähtymisestä, ja laski airot niin kiivaasti veteen, että se roiskahti hänen kasvoilleen.
Czarny kääntyi ja sanoi pidätetyllä äänellä: