Leena ei odottanut keskievarin nuhteiden loppua. Yhdessä molempien outojen kanssa, joilla ei enään ollut syytä jäädä sisälle, varsinkin kun Torkkulainen oli niin huolellisesti tallettanut pullon, oli hän rientänyt portaille nähdäksensä olivatko lähenevät ystäviä vai vihollisia.
Keskievari riensi pian jälkeen. Juuri kun hän astui portaille, kuului nelistä ajavan hevosväen töminää, eikä kulunutkaan monta minuuttia ennenkuin kasakkajoukko tuli mitä hurjinta vauhtia pohjoisesta päin, kiiti kuin tuulispää Härilän keskievarin ohitse ja katosi etelään päin. Kasakoitten jäljessä tuli yhtä iso joukko rakuunia, mutta heidän hevosensa eivät kyenneet saavuttamaan arojen nopea-jalkaisia juoksijoita, jonka tähden se seisahti pikkupirttien ja keskievarin välille.
"Nuo ovat Karjalan rakuunia", sanoi Torkkulainen ja siveli tyytyväisenä partaansa, "ja nyt he ovat ajaneet kasakat 'niin pitkälle kuin hakopuuta piisaa'".
"No Jumalan kiitos siitä", huokasi vanha Leena, "mutta sieltä tulee enemmän väkeä, sen kuulen selvään".
"Onpa sinulla tarkka kuulo, vaikka niin vanhakin olet," sanoi keskievari.
"Ole siitä varma", arveli Leena. "Minä melkein saatan kuulla kuinka ruoho kasvaa".
Metsästä läheni yhä marssivan joukon töminä, ja pian näkyi pitkä jääkäri-rivi metsän rinteessä. Sen takana tuli kiitokulkua komppania jalkaväkeä, ja heidän pitkät painettinsa kiilsivät sangen kauniisti päiväpaisteessa. Etunenässä kulkeva soittokunta, jonka rinnalla joukon päällikkö ratsasti, puhalsi vilkasta marssia, joka sai pirtinpoikien silmät säkenöimään ja porsaskunnan pahasti parkuen hyökkäämään suojaan. Pari koiraa teki kuuluvan vastarinnan, mutta niiden oli lopuksi ottaminen jalkapako eteensä.
Urhean katteini Malmin joukko oli saapunut Härilän keskievariin kytätessään "moskoviittia".
3.
Keskievarin kädet ristissä selän takana katsellen sotamiesten puuhia telttojen y.m. kanssa ja tyytyväisenä itseksensä laskien kuinka suuren hyödyn hän heistä saisi — sillä hän piti varsin varmana, että uuvuttavasta marssista väsyneet sotamiehet olivat janoissaan ja että he tuntuvasti keventäisivät niitä neljää olvitynnyriä, joita eivät venäläiset pari viikkoa sitte täällä käydessään löytäneet, vaikka kyllä hakivat innokkaasti —, laskettiin leveä ja pehmeä käsi hänen olallensa. Kun hän vitkalleen kääntyi, seisoi hänen pyöreä eukkonsa vieressänsä.