"Niin, ehdoitus ei ole hullumpi", vakuutti maanmittari. "Minä vastaan neljästä rengistäni. Ne ovat vahvoja miehiä, jotka eivät tee takaperoa, kuu miestä kysytään".
Päivällisten aikaan oli iso osa paikkakunnan väestöä salaa kokoontunut puoli peninkulmaa Iisalmen itäpuolella, jossa metsä oli laajin ja jossa oli vaikein heitä huomata. Täällä päätettiin yksimielisesti, että talonpoikien piti Erkki Ollikaisen johdolla valtaaman Iisalmen vartion, sekä Boismannin ja Gummeruksen samassa tarkoituksessa hyökkäävän Valkeamäen vahtijoukon kimppuun.
Tämä päätös tehtiin 6:na päivänä toukokuuta ja pantiin oitis täytäntöön.
Katteini Baronovits ei sinä päivänä ollut paraalla tuulella. Nuuttaruoska oli alinomaa liikkeessä Valkeamäellä, jossa katteini ei huomannut kaiken olevan mielensä mukaan.
Hänen paraillaan lyödessään ja kirotessaan, hämmästytti häntä Boisman, joka viritetty pistooli yhdessä kädessään ja paljastettu sapeli toisessa tuli suoraan hänen eteensä.
"Antautukaa", kehoitti maanmittari; "kaikki vastarinta on nyt jo turhaa".
Näin sanoen osoitti hän ympärillä oleviin renkiin ja talonpoikiin, jotka liikoja juttelematta ja meluamatta olivat hyökänneet vahtisotamiesten kimppuun, joita he raivoissaan pitelivät vähän pahoinkin.
"Antautua", vastasi Baronovits pilkallisesti, "en koskaan!"
Tämän sanottuaan kokosi hän harvat lähellänsä olevat sotamiehet ja hyökkäsi Suomalaisia päin aikoen "lyödä itsensä lävitse"; mutta juuri kun tämä oli menestymäisillään, tarttui Boisman hänen suoliinsa. Ryssä huusi, kirosi ja sivalsi voimallisesti ympärillensä, mutta maanmittari, joka oli väkevä mies, ei hellittänyt iskuansa.
"Pidä häntä vaan lujasti kiini", huusi Gummerus; "jahka minä selviän näistä riivatuista, tulen minä sinua…"