"Erkki Ollikainen vihitään tänään kirkossa".
"Kuka Erkki Ollikainen on?" kysyi vieras.
Sekä miehet että vaimot, vieläpä lapsetkin tuossa pienessä aluksessa loivat vieraasen erinomaisen ihmetteleviä silmäyksiä, ja eräs ensinmainituista lausui, sivellen partaansa, luultavasti ylen hämillään ja samalla vähän suuttuneenakin siitä tietämättömyydestä, jota vieras oli osoittanut:
"No, vai ette te tunne Erkki Ollikaista!"
Koko Savossa ja Karjalassa, ja vieläpä lähi-lääneissäkin oli Erkki Ollikaisen nimi tunnettu, ja jos pikkupojilta kysyttiin hänestä, voitiin olla varmat siitä, että kymmenestä yhdeksän vastasi:
"Häntä, niin; kukapa ei tuntisi venäläisten vitsausta!"
Tämän nimen oli tuo suomalainen partiomies saanut kansalaisiltaan.
Yllämainittu Nevajärvi on Savon alaosan kihlakunnan luoteisessa kulmassa Mikkelin pitäjän rajalla. Sen yhdistää kaita ja laito salmi toista vertaa suurempaan Kangasjärveen ja nämät kaksi järveä ovat myös poimuina siinä vesien helmivyössä, joka on Suomen rajoissa, ja jonka suurin vedenpaljous on Saimassa, mikä taasen Vuoksen kautta on yhteydessä Laatokan kanssa.
Tavallisesti ovat Suomen järvet saaria ja luotoja täynnä ja niillä on usein laidot rannat, jotka tosin eivät tarjoo silmälle suurenlaisia luonnon ihanuuksia, mutta kuitenkin ovat sangen viehättäviä. Siellä ja täällä pistäytyvät kolkot honka- ja kuusimetsät aina vedenrajaan saakka, ja muodostavat silloin niin surumielisen ja vakaan näköisen kuvan, että näkijää vastustamatta valtaa tämä ajatus. "Tätä maata asuu varmaankin vakaa ja karaistu kansa".
Ja siinä hän onkin varsin oikeassa.