"Sittenhän sen näet."
"Minä en seuraa teitä vapaaehtoisesti."
Tuskin oli Briitta saanut lausutuksi viimeisen sanan, ennenkuin adjutantti aukaisi oven ja viittasi ulos. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua seisoi ovella kaksi sotamiestä.
"Ottakaa tuo välillenne!" komensi upseeri lyhyellä ja käskevällä äänellä.
Nyt lannistui Briittan ylpeys kokonaan.
"Herra", lausui hän huomattavasti muuttuneella äänen sävyllä, "mitä minä olen tehnyt, että minua tällä tavoin kohdellaan?"
"Sinä olet vastustanut kuninkaan tahtoa."
Briitta, joka nyt huomasi, että kaikki vastusteleminen olisi turhaa, ilmoitti Granmarin asunnon ja, saatuaan vakavan muistutuksen ylpeän käytöksensä johdosta, poistui adjutantti.
"Mitähän kuningas Granmarista tahtoo", mutisi Briitta itsekseen, kun adjutantti ja sotilaat olivat menneet.
4.