Molemmat sotamiehet, jotka omin lupinsa olivat poistuneet vartiopaikaltaan juuri silloin kun vangit olivat paenneet, palasivat nyt takaisin.
"Mitä tämä tahtoo sanoa?" ärjyi kapteeni Sverre. "Kuinka olette vartioinneet?"
Toinen sotamies vastasi vapisten: "Me emme voineet uskoa, että — —"
"Te ette saa uskoa, vaan ainoastaan totella", keskeytti kapteeni. "Sytytä soihtu, jotta voimme tutkia ladon!"
Kesti kuitenkin kauvan, ennenkun soihtu syttyi. Kun se vihdoinkin rupesi palamaan, meni kapteeni Sverre molempain sotamiesten seuraamana latoon. Siellä ei ollut ainoatakaan olentoa lukuunottamatta surkeasti valittelevaa Saituri-Pelleä. Kapteeni silmäili hetkisen hänen pöhöttyneitä kasvojaan, tempaisi sitten rievun hänen suustaan ja kysäsi:
"Tässä kaikessa piilee petos. Kuka on sinua noin kohdellut? Vastaa heti!"
Saituri-Pelle kohosi voimakkaasti, kun hän nyt vihdoinkin oli saanut tilaisuuden täysin siemauksin ahmia raitista ilmaa.
"Herra, minut on vangittu", sai hän vaivalla sanotuksi.
"Vangittu? Mitä se tahtoo sanoa?"
"Toiset vangit sitoivat minut."