"Odotahan! Pidän sinut ja kaikki toisetkin kyllä muistissani."
"Ha, ha, haa!" nauroi ukko Krook ja katsoi uhkaavasti vanhaa eukkoa. "Uskottavastikin sinut sitä ennen lannistetaan niin, että itsekin pidät parhaana nöyrtyä. Minä puolestani teen kaiken voitavani edistääkseni Agdan ja Granmarin naimisiin menoa, siitä voit kyllä olla varma."
Kuninkaan puheen innostuttaman kansanjoukon suhde Briitta Kroniin vaikutti niin, että hän katsoi itselleen sopivammaksi väistyä. Luonnollisesti ei hän ollut ollenkaan hyvillään Rolf Krookille eikä hänen samoin ajatteleville tovereilleen ja lupasikin itselleen heti ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa panna tahtonsa täytäntöön.
Kiukusta sähisten meni hän nopein askelin kotiinsa, jonne sulkeutui yksinänsä miettimään, mitenkä hänen tulisi menetellä saavuttaakseen tarkoituksensa mitä pikemmin.
"Niin se kyllä käy hyvin", huudahti hän lopuksi. "Siinä sekamelskassa, joka pian syntyy, uskon kyllä vieväni asiani voittoon. Minä en anna perään, ennen kuin olen saanut tahtoni perille!"
13.
Kapteeni Sverre Haraldinpoika koetti nukkua, mutta turhaan. Painajaisen tavoin kiusasivat kaikennäköiset ilvekuvat hänen mieltään niin, että hänen täytyi jättää tilapäinen lepopaikkansa ja mennä raittiiseen ilmaan.
"Tekeepä mieleni käydä Gudmaria tervehtimässä nähdäkseni, mitenkä hänen asiansa ovat", ajatteli hän.
Muutaman minutin kuluttua oli kapteeni Sverre puoliksi lahonneen ladon edustalla.
"Mitä?" huudahti hän. "Ovi on auki ja — —"