"Sinä et saa antautua tuollaiseen silminnähtävään hengenvaaraan. Me odotamme siksi, kunnes tappelu on loppunut."
Samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi korpraali Gudmar hänen kimppuunsa. Alkoi tuima käsikähmä. Gudmarilla tuntui olevan tavattomat voimat ja aluksi oli Granmarin vaikea puolustautua. Lopuksi sai hän entisen levollisuutensa takaisin ja torjui mitä kylmäverisemmin hyökkäykset.
Vapaaehtoiset göteborgilaiset taistelivat tavattoman urhoollisesti ja työnsivät vähitellen norjalaiset yhteen läjään. Kun Gudmar näki sen, aikoi hän rientää heille avuksi, mutta menetteli niin varomattomasti, että Granmarin pitkä miekka tunkeusi hänen rintaansa. Parahtaen kaatui Gudmar kuolon kamppailussa olevan Briitta Kronin viereen, joka taistelun vihdoinkin päätyttyä veti viimeisen henkäyksensä Agdan sylissä.
Norjalaisten onnistui lopuksi päästä pakoon, menetettyään taistelussa nuoren kapteeninsa.
Sitä riemua, joka syntyi, kun vapaaehtoiset palasivat sotavankeineen takaisin kaupunkiin, voi tuskin sanoin kuvata. Kuningas kiitti mieskohtaisesti vapaaehtoisia sankareja ja Rolf Krook kestitsi heitä yltäkylläisesti luonaan pari tuntia. Kuningas Kustaa lahjoitti nuorelle asesepälle suurehkon rahasumman ja vähän sen jälkeen kun norjalaiset lopullisesti vetäytyivät rajan yli, vietti nuori aseseppä Agdan kanssa häitä. Ja onni oli aina edelleenkin nuorikkojen jokapäiväisenä vieraana. He juhlivat yhdessä toisten norjalaisten vankeina olleiden ystäviensä kanssa sitä päivää, jolloin heidät hädän hetkellä niin onnellisesti pelastettiin.