"Mutta isoäiti", keskeytti nuori tyttö nyyhkyttäen, "pelkään niin kovasti häntä."
"Pelkäät?" toisti Gorm kovin hämillään. "Pelkäät? Minkätähden tarvitsee sinun pelätä?"
"Isoäiti on uhannut mieluummin surmata minut, kuin luovuttaa minut vaimoksi Granmarille."
"Ahaa! Onko asian laita niin?" kysäsi Gorm. "No, silloin minä kyllä tiedän neuvon."
Agda katseli vanhusta ikäänkuin lohdutusta saadakseen ja sanoi:
"Sanokaa se minulle, Gorm-isä."
"Helposti sanottu, lapseni. Sinä seuraat minua, ja siinä kaikki."
"Voi Gorm-isä, mitenkä iloiseksi minut saatattekaan!" huudahti nuori tyttö ja hypähti ylös. "Saanko seurata teitä kotiinne?"
"Minähän olen sen jo sanonut, lapseni. Seuraa minua!"
Poistuessaan eivät Gorm eikä Agda huomanneet, että Briitta Kron seisoi pienen ikkunan luona. Hän näytti synkältä ja uhkaavalta, ja siitä ilmeestä, joka oli hänen kasvoillaan, saattoi lukea: