"Kuulin varmaankin väärin, että muka kardinaali on lukkojen ja telkien takana?"
Vanhus nimittäin ei tiennyt muuta kuin että veli oli päässyt pois linnasta ennenkun se vallotettiin.
"Ei, iso-äiti kyllä kuuli oikein", vastasi Eleonora matalalla äänellä.
Muutaman minuutin kuluttua lausui leskiruhtinatar:
"Kuinka olet sen saanut tietää?"
"Näin itse, kun hänet teljettiin siniseen huoneeseen. Ruotsin kuningas itse on hänen vanginvartijansa".
"Mahdotonta", lausui vanhus. "Tuon sinä olet uneksinut".
"Ei, iso-äiti, minä en ole sitä uneksinut".
"Pyhän Jumalan äiti", huudahti Martha rouva aivan suunniltaan levottomuudesta ja murheesta, "veljeni vihollisten käsissä! Silloin varmaankin Puolan loppu lähenee, koska hän nykyisin on ainoa, jolla on voimaa ja kykyä pitää kansamme koossa. Oi, Jumala, eivätkö koettelemukset vielä ole lopussa. Onko se sinun tahtosi, että Puolan on taistelussa sorruttava?"
Kun hän oli hetkisen istunut pää rintaa vasten vaipuneena, virkkoi hän toivehikkaalla äänellä: