Nuo ankarat korvapuustit herättivät niiden saaneessa nuorta karhuntappajaa kohtaan tarpeellisen kunnioituksen, jota häneltä siihen asti oli puuttunut, ja hänelle oli nyt päivän selvää, että Pekan kanssa ei ollut terveellistä antautua kilpailemaan ruumiin voimilla. Mutta olihan käsillä muitakin, paljoa vaarallisempia aseita, esimerkiksi kavaluus, siihen oli hän hyvin perehtynyt jo virkamiehenä ollessaan.
Harmista halkeemaisillaan nousi hän ylös niin pian kuin hän huomasi Pekan kadonneen nähtävistänsä. Kun hän sitten oli varistellut vaatteistaan tomun ja roskat, mitkä maasta olivat niihin tarttuneet, alkoi hänkin pitkillä askelilla mitata kotimatkaansa. Oltuansa yön siellä kovin sekaisilla tunteilla ja sangen epätasaisella sydämen tykytyksellä lähti hän matkalle Tamperetta kohden pitkin tuota alussa mainitsemaamme mutkaista maantietä. Mitä lähemmäksi hän ennätti kaupunkia, sitä hehkuvammin leimusi koston tuli hänen silmissänsä, ja kun hän viimeinkin näki edessään kaupungin matalat puurakennukset ja kuuli kosken pauhaavan kaukaisen ukkosen äänellä, huudahti hän itseksensä:
"Sen täytyy onnistua, Annia hän ei kuitenkaan ikinä saa!"
Venäläisen etuvartijan kysyttyä hänen asiaansa, vastasi hän haluavansa puhua kapteini Konoffskin kanssa.
"Hän on tuolla", vastasi jääkäri ja osoitti erästä pitkää, laihaa upsieria, joka verkalleen kulki katua pitkin.
Pian saavutti hän venäläisen, jonka hän oli tullut tuntemaan jo pari viikkoa sitten Tampereella käydessään; hän siis antautui heti vilkkaasen keskusteluun hänen kanssaan. Loppu oli semmoinen, että Konoffski puheen päätökseksi löi kättä kumppanilleen, nyykäytti päätään ja lausui sanojaan tavotellen:
"Myö tullah, myö tullah".
Siihen oli entinen nimismies nähtävästi tyytyväinen, sillä kun hän vähän kaupungissa viivyttyään taas käänsi hevosensa pään kotipuolta kohden, loisti vahingon ilo hänen kasvoillansa ja hän jupisi tuon tuostakin:
"Enpä olisi parempaa kostoa voinut keksiä. Nyt on tyttö minun viimeinkin. No kuinkas muuten, miten se sopisikaan, että herrasmies jäisi kosiessa tappiolle tuhman talonpojan tähden; hei; kotia kohden, ruuna!"