"Herra auta!" soperteli tuo kehno houkkio ja koki ojentaa pyssyänsä, joka hänelläkin oli mukanaan, kentiesi enemmän tavan vuoksi kun turvana, mutta se putosi hänen värisevistä käsistään kun karhu oli enää vaan parin kyynärän päässä hänestä. Tuon entisen talonpoikain rääkkääjän loppu näytti olevan jo lähellä, niin hän ainakin itse luuli. Tuossa kauheassa tuskassansa, joka yhä näytti hänessä enemmän valtaa saavan, vaipui hän polvilleen maahan ja ojensi vaistomaisesti käsiänsä kohden karhua, joka heti pysähtyi ikäänkuin ihmettelemään ja häpeemään sitä, että häntä tuolla tavalla rukoiltiin.
Miten perin vakainen seikka olikin, ei Pekka kuitenkaan voinut pidättää nauruansa kun hän näki, miten heikkona ja horjuvana tuo kopea, urhoollisuudestaan kerskunut mies kohtasi todellista vaaraa.
"Oh, saatathan hetkisen kärsiä", jupisi hän itsekseen ja piti tarkalla silmällä karhua. "Tulethan vähän lauhkeammaksi tuostakin pulasta päästyäsi".
Viimein näytti metsän kuningas kyllästyneen tuommoiseen leikkiin, alkoi hurjistua, pudisti suurta päätänsä ja mörisi vielä kovemmin kuin ennen sekä astui lähemmäksi tuota outoa armonanojaa, joka siitä niin hämmästyi, että hän kokonaan menetti tuntonsa ja kaatui selälleen maahan.
Nyt laukasi Pekka. Luoti sattui oikeaan kohtaan. Mesikämmen kääntyi ärjyen ympäri, irvisteli hampaitaan ja keikahti maahan kyljelleen.
Paukaus oli herättänyt pyörtyneenkin. Hän hyppäsi ylös kuin nuoli ja siinä seisoivat taas kilpakosijat silmä silmää vasten kuolleen metsän kuninkaan kummallakin puolella.
Äsken vaarasta pelastettu riitaveli oli kuitenkin kovin surkean näköinen. Hän tuskin uskalsi luoda silmänsä Pekkaan, muistaessaan, miten kurjan heikko hän oli ollut äskeisessä vaarassa.
Pekka taas tarkasteli kilpailijaansa pilkallisilla silmäyksillä.
Hetkisen kuluttua lausui hän:
"Sinä vainoot minua, ja äsken oli vielä apunasi kaksi venäläistäkin minua etsimässä. Kavaltaja, parempi olisi ollut, jos olisin antanut karhun puristaa sinut hengettömäksi. Mutta sinä saat elää siksi, kun saavutat määräsi. Kyllä löydän sinut vielä, ole varma siitä. Luoti tuosta tuliputkesta" — hän osoitti pyssyänsä — "voi yhtä hyvin kohdata kehnoa kavaltajaa kuin karhuakin".
Tämän sanottuansa käänsi hän selkänsä tuolle kehnolle kavaltajalle ja kiirehti matkaansa.