"Oletko sinä Mikko suntio?"
"Olen."
"Vai niin! Ilma on sinusta puhunut ja kehunut sinua uskolliseksi Suomalaiseksi."
"Vaan minä tahdon tietää missä hän on!" huusi Mikko vimmastuneena. — "Kuuletko, kasakka; minä tahdon tietää sen!"
"Ilma on täällä", vastasi Kotschoffsky tyynesti. — "Vaan hän ei tahdo lähteä minun luotani."
"Ei tahdo lähteä luotasi. Sen valehtelet, kasakka!"
"Enpä suinkaan; se on sulaa totta."
"No miksi ei hän tahdo lähteä luotasi?"
Kotschoffsky ei tähän kysymykseen ehtinyt vastata, sillä tuossa rajussa kahakassa temmattiin hän toisaalle ja ennenkuin tiesikään oli hän kaukana Mikosta.
Tämä puolestaan kaikin voimin ponnisti päästäkseen kasakkaluutnantin luo; hän halkasi pään toisensa perään, vaan kumminkin seisoi hänen vastassaan yhä useimpia vihollisia. Kuinka hän hakikin pensaissa, pehkoissa, ei hän kumminkaan tavannut tyttöä.